Menu
TANSSIT JA TANSSIMINEN
Tanssit ja tanssiminen on aina kuulunut suomalaiseen vapaa-aikaan. Olen seurannut tanssia ja tanssimista aivan aitiopaikalta ja kerronpa nyt siitä. Aikoinaan tuli järjestettyä tansseja viitisen vuotta, vuokrasin muutaman tanssilavan kesäkaudeksi ja talvikaudeksi tanssitalon, kun lopetin sen hauskuudenpidon, niin aloin pyörittää vaimoni kanssa kolmea ravintolaa, ne olivat eri kaupungeissa, yksi niistä oli tanssiravintola, joten tanssit jatkuivat. Tanssi on kehonilmaisua, se on taide- ja urheilumuoto, jossa ihminen ketkuttelee vartalollaan musiikintahtiin, ja tätä tehdään kun ollaan huvittelemassa ja/tai paria etsimässä. Eli se on aikamoista peliä. Tämän tarinan otsikko on tanssit ja tanssiminen, se voisi yhtä hyvin olla myös, jos nyt olen vähän ilkeä, niin se voi olla tanssit ja nuss.....n enkä monen tanssijan kohdalla erehdy.
Olen seuraillut tanssijoita näissä omissa tanssipaikoissa sekä muusikkona tansseissa ja tehnyt omia havaintoja, ja nähnyt mikä on homman nimi. Erilaisilla tanssipaikoilla käy erilaiset ihmiset tanssimassa. Tanssitaloille tullaan tanssimaan, siis oikeasti vain tanssimaan, siellä siis tanssitaan oikeasti ja jotkut jopa hyvin, eikä mitään muuta. Joten niistä tansseista ei ole enempää sanottavaa.
Kapakoissa tanssi on sitten aivan muuta, siellä lähinnä "laahustetaan", eikä sinne kukaan tanssin takia tulekaan, vaikka sanovat menevänsä tanssimaan, mutta se on teko syy. Se oikea syy on kaikkien tiedossa, eli minulla ei ole siitä mitään uutta kerrottavana, joten kerron vanhaa faktaa. Kapakassa voi toki tanssia, jos niin haluaa. Mutta parketti on yleensä pieni, jonka takia tanssi on vain parien keskeistä toisiinsa nojailua ja laahustelua, ja usein hyvin vahvasti seksuaalista, eräänlaista soidinmenoa. Näin ainakin viimeistään siinä vaiheessa kun ilta vaihtuu yöksi ja viimeisen valssin aika lähenee. Näiden tanssin varjolla tapahtuvien soidinmenojen tarkoitus on lähinnä ottaa lähituntumaa kumppaniin, esilämmittää hänet mahdollista pariutumista varten. Tiedän sen että kapakantansseihin tullaan vain paria etsimään, tanssi on sivuseikka, sen varjolla on hyvä näitä soidinmenojaan pitää. Tiedän monta avioeroa, jotka ovat suoraa seurausta kapakantansseista. On haettu avioeroa koska puolison (mies tai nainen) tanssireissut ovatkin olleet näitä soidinmenoja, ja pariutumisia tanssikumppanin kanssa. Eli pelit soimaan ja pilit pussiin.
Näin kävi myös eräälle avioparille, kerronpa sen seuraavaksi. Avioparin lapset olivat jo isoja, joten heitä ei tarvinnut vahtia. Parisuhde oli ajautunut uomiinsa, se oli väljähtänyttä, siinä ei ollut enää sykettä. Mies ei enää innostunut mistään muusta kuin viikonlopun kaljoista, mutta nainen tunsi itsessään vielä sykettä, ainakin yhdessä paikassa kehoaan, enkä tarkoita nyt sydäntä vaikka sekin sykki, mutta laiskanlaisesti ja tarvitsi kyytiä saadakseen lisäkierroksia. Nainen halusi päästä tanssimaan, naapurin rouvakin kävi tanssimassa, ja hän on aina niin iloisella päällä tanssien jälkeen. Niinpä nainen jututti naapurinrouvaa ja päätti lähteä hänen mukaansa tansseihin. He menivät toiselle paikkakunnalle hotelliin, sen hotellin ravintolassa oli tunnetusti "hyvät tanssit". Naapurinrouva kertoi naiselle, millä tyylillä tanssitaan, tyyliin kuului miehen lujaote, hauskat jutut ja lopputaivutus hotelli huoneessa. Tällainen tanssityyli sopi naiselle erittäin hyvin, siinä tyylissä oli sykettä mukavasti ja laukaisi rentouttavasti. Nainen kävi tällaisissa kapakkatansseissa harva sen viikonloppu, kunnes se tapahtui, eli käry kävi. Eli aviomies sai tietää, mitä se tanssi oli ja erotuli.
Olihan nainen jo antaa lipsauttanut muutaman kerran aviovuoteen ulkopuolella. Joten irtiotto oli jo tapahtunut, eikä avioero enää kirpaissut, eikä hän tuntenut syyllisyyttä, vaan helpotusta, sillä nyt hän voi vapaasti jatkaa "tanssimista". Selvä ihminen kun seuraa tällaista soidinmenotanssia, niin se näyttää helvetin typerältä, ja nimenomaan se miesten tanssi, se näyttää typerältä, harvoin naisten. Miehistä vain harva osaa tanssi, mutta yrittää täytyy, ja se on veikeätä katsottavaa, naisista suurin osa osaa tanssia, joten se on ok, ja on kaunista katsottavaa. Mutta kuten on jo tullut mainittua, eihän se tanssi siinä soidinmenossa tärkeintä olekaan, vaan se hyvän tavaran ympärillä pyöriminen ja pakaroiden puristelu, siis ei omien, vaan toisen miehen vaimon.
No se oli kapakkatansseista, jossa vain laahustetaan ja pidetään soidinmenoja sekä ryypätään.
Muutama sana, sitten näistä lavatansseista. Lavatanssit ovat sekoitus kapakka ja tanssitalo meininkiä. Lavoille tullaan oikeasti tanssimaan ja siellä tanssitaan oikeasti, lavoille tullaan myös pitämään soidinmenoja. Yleensä lavatanssien soidinmenot aloitetaan laahustamalla ensin lavan nurkassa jonkin aikaa tangoja valssintahdissa ja päinvastoin. Sitten siirrytään luontoon tai autontakapenkille jatkamaan soidinmeno sekä pariutumaan. Olen myös havainnut lavojen seutuvilla pyörivän sellaisia pareja, jotka suorittavat vain tätä soidinmenoa ja pariutumista koko illan, käymättä lavalla laahustamassa ollenkaan. Se on varmaan tänä kaunis kesäinen Suomenluonto, joka vetää puoleensa.
Tanssilla ja tansseilla on myös muita ja muille merkitystä, kuin vain tanssijoille. Kuten yrittäjille, yhtyeille ja yhteisöille. Minulle itselleni tanssi on merkinnyt ja merkitsee paljon, koska olen tanssittaja. Olen ollut muusikkona tanssiyhtyeissä, sekä tanssien ja viihdetilaisuuksien järjestäjä. Sävellän myös tanssimusiikkia, jota on myös levytetty, joten koen olevani osa tätä tanssikansaa, mutta en parketilla, koska en tanssi, olen ollut vaan taustalla sekä stagella. Tanssi ja tanssilava tuli minulle tutuksi jo lapsena, elin lapsuuteni tanssilavan kupeessa, tanssilava oli meidän leikkipaikka. Kun lavalla oli tansseja, niin me lapset olimme siellä. Katselimme kun porukka tanssi, ja se näytti jo silloin niin hiivatin typerältä. Kun aikuiset raavaat miehet helmat hei... ei kun pussihousujen lahkeet lepattaen pyörähtelivät, kuin pikkutytöt meidän koulun näytelmässä keijukaisina.
Tanssi on myös näin määritelty. Tanssijoiden liikkeet koostuvat kulloinkin soitettavan musiikin mukaan harkitusti rytmitetyistä kehonliike jaksoista, liikkeistä joihin tanssijalla on sisäinen ja esteettinen tarve. Niin, näinhän se pitäisi mennä, mutta tanssilavoilla vain osalla tanssista tämä toimi, eli meni niin kuin tanssin määrittelyssä sanotaan. Toisaalta, eihän me voida tietää mikä kenenkin sisäinen ja eettinen tarve on. Joten täytyy vain ihmetellä joittenkin ihmisten rytmitaju sekä sisäistä tarvetta erikoisiin liikkeisiin. Mitä järkeä on tanssimisessa? sitäkin on tullut mietittyä ja miettimisen tuloksena olen päätynyt siihen, että se on täysin tyhjänpäiväistä. SIIS tanssi itsessään on tyhjänpäiväistä. Mutta jos se liitetään johonkin kokonaisuuteen, kuten nyt vaikkapa näihin kapakoiden ja lavojen soidinmenoihin, niin silloin se menettelee. Vaikka eihän niissä soidinmenoissa oikeasti tanssita, tanssin varjolla vain touhutaan. Nyt joku päivittelee että, voi hyvä immeinen sentään, opettele ymmärtämään ihmisistä, ja sitä että omasta kehostaan voi ja saa nauttia muutenkin kuin vain seksillä, vaikka vain pelkästään tanssimalla. Kerran eräs pariskunta sanoi minulle, että jos tanssin tapaisia yksinkertaisia elämäniloja ei tässä maailmassa olisi, niin ei tämä olisi elämisen arvoinen paikka heille.. Tämä maailma on täynnä tyhjänpäiväisiä ja typeriä asioita aina jonkun mielestä ja toisen taas ei. Mielipiteitä pitää ja saa olla, mutta tartteeko niitä noteerata? No mihin tultiin.
Kuten jo alussa mainitsin, tanssihan on kehonilmaisua, se on taide- ja urheilumuoto, siihen se saisi jäädäkin ammattilaisten ja artistien hommaksi. Mutta kun amatöörejä kun on kaikessa, niin miksi ei tanssissa.
Toisaalta hyötyyhän näistä amatööritanssijoista rahallisesti monitaho. Näin bisnes vinkkelistä katsottuna täytyy sanoa, että tanssikaa, tanssikaa ja rahaa täytyy tulla. Itsestäni vielä sen verran, että olen ollut kaksi kertaa avioliitossa sekä kerran vain kihloissa, siinä suhteessa ei päästy sen pidemmälle. Minä en ole mikään avioliiton kannattaja, joten olen aina suhteissani pyrkinyt välttämään sitä, mutta ei sitä aina onnistu. Molemmat vaimoni sekä kihlattuni löysin tanssipaikalta, sekä muutaman muun "elämän" kumppanin, mutta en tanssimalla.
Mainitsi aikaisemmin etten itse tanssi, olen kuitenkin kaksi kertaa tan.. ei kun laahustanut, tai paremminkin minut on sinne parketille viety tanssi tarkoituksessa, mutta onnekseni siellä on vain sopinut laahustamaan, enkä näin pilannut sen yön jatko mahdollisuuksia
Kerran olin vaimoni kanssa iltaa istumassa. Vaimo sai minut houkuteltua parketille. Tuttu yhtye soitteli tanssimusiikkia. Tauolla pari yhteen soittajista tuli istumaan pöytäämme, he kertoivat, että heillä oli ollut hauskaa katsellessaan minun liikehdintää, hupaisan näköistä touhua oli ollut.
Toinen kerta sattui myös kapakassa. Menin paikalliseen vain ottaakseni muutamat. Tapasin siinä tiskiin nojaillessani naisen, tai nainen tapasi minut. Hän oli rouva ihmisiä eli avioliitossa. Istuimme siinä iltaa hänen kanssaan, jutellen ja nautiskelle juomaa. Naisella oli taka-ajatuksia minun suhteen, se huomasin jo silloin kun hän tuli viereeni siinä tiskillä ja se huomio lämmitti sydäntä ja heilautti viisari, veri läksi kiertämään, siinä tulpat sai kyytiä. Kun olimme istuneet aikamme ja lääppineet toisiamme, niin nainen ehdotti tanssia, suostuin. Parketti oli täynnä humalaista porukka, nojailemassa toisiinsa. Mekin suoritimme siinä soidinmenomme, jonka jälkeen olimme valmiit seuraavaan vaiheeseen. Nainen varasi meille hotellihuoneen viineineen, joten siirryimme sinne. Ei siitä sitten sen enempää kuin että se nainen maksoi kaiken. Tässäkin tapauksessa tanssista oli suurta hyötyä, vaikka ei tanssittukaan, nojailtiin ja tunnusteltiin vain, liha tuntui kiinteältä ja sitä oli sopivasti, ei luut kolisseet.
Sitä en tiedä miltä meidän soidinmeno oli näyttänyt, yhtyeen kaverit varmaankin olivat kiinnostuneena katselleet, eivät he koskaan maininneet mitään. Yhtye ei kuitenkaan ollut sama kuin aikaisemmalla kerralla, mutta tuttu porukka kylläkin. Niin että tanssimisiin. Minä en tanssi, tanssikaa te muut tai ainakin nojailkaa ja laahustakaa.
Tanssit ja tanssiminen on aina kuulunut suomalaiseen vapaa-aikaan. Olen seurannut tanssia ja tanssimista aivan aitiopaikalta ja kerronpa nyt siitä. Aikoinaan tuli järjestettyä tansseja viitisen vuotta, vuokrasin muutaman tanssilavan kesäkaudeksi ja talvikaudeksi tanssitalon, kun lopetin sen hauskuudenpidon, niin aloin pyörittää vaimoni kanssa kolmea ravintolaa, ne olivat eri kaupungeissa, yksi niistä oli tanssiravintola, joten tanssit jatkuivat. Tanssi on kehonilmaisua, se on taide- ja urheilumuoto, jossa ihminen ketkuttelee vartalollaan musiikintahtiin, ja tätä tehdään kun ollaan huvittelemassa ja/tai paria etsimässä. Eli se on aikamoista peliä. Tämän tarinan otsikko on tanssit ja tanssiminen, se voisi yhtä hyvin olla myös, jos nyt olen vähän ilkeä, niin se voi olla tanssit ja nuss.....n enkä monen tanssijan kohdalla erehdy.
Olen seuraillut tanssijoita näissä omissa tanssipaikoissa sekä muusikkona tansseissa ja tehnyt omia havaintoja, ja nähnyt mikä on homman nimi. Erilaisilla tanssipaikoilla käy erilaiset ihmiset tanssimassa. Tanssitaloille tullaan tanssimaan, siis oikeasti vain tanssimaan, siellä siis tanssitaan oikeasti ja jotkut jopa hyvin, eikä mitään muuta. Joten niistä tansseista ei ole enempää sanottavaa.
Kapakoissa tanssi on sitten aivan muuta, siellä lähinnä "laahustetaan", eikä sinne kukaan tanssin takia tulekaan, vaikka sanovat menevänsä tanssimaan, mutta se on teko syy. Se oikea syy on kaikkien tiedossa, eli minulla ei ole siitä mitään uutta kerrottavana, joten kerron vanhaa faktaa. Kapakassa voi toki tanssia, jos niin haluaa. Mutta parketti on yleensä pieni, jonka takia tanssi on vain parien keskeistä toisiinsa nojailua ja laahustelua, ja usein hyvin vahvasti seksuaalista, eräänlaista soidinmenoa. Näin ainakin viimeistään siinä vaiheessa kun ilta vaihtuu yöksi ja viimeisen valssin aika lähenee. Näiden tanssin varjolla tapahtuvien soidinmenojen tarkoitus on lähinnä ottaa lähituntumaa kumppaniin, esilämmittää hänet mahdollista pariutumista varten. Tiedän sen että kapakantansseihin tullaan vain paria etsimään, tanssi on sivuseikka, sen varjolla on hyvä näitä soidinmenojaan pitää. Tiedän monta avioeroa, jotka ovat suoraa seurausta kapakantansseista. On haettu avioeroa koska puolison (mies tai nainen) tanssireissut ovatkin olleet näitä soidinmenoja, ja pariutumisia tanssikumppanin kanssa. Eli pelit soimaan ja pilit pussiin.
Näin kävi myös eräälle avioparille, kerronpa sen seuraavaksi. Avioparin lapset olivat jo isoja, joten heitä ei tarvinnut vahtia. Parisuhde oli ajautunut uomiinsa, se oli väljähtänyttä, siinä ei ollut enää sykettä. Mies ei enää innostunut mistään muusta kuin viikonlopun kaljoista, mutta nainen tunsi itsessään vielä sykettä, ainakin yhdessä paikassa kehoaan, enkä tarkoita nyt sydäntä vaikka sekin sykki, mutta laiskanlaisesti ja tarvitsi kyytiä saadakseen lisäkierroksia. Nainen halusi päästä tanssimaan, naapurin rouvakin kävi tanssimassa, ja hän on aina niin iloisella päällä tanssien jälkeen. Niinpä nainen jututti naapurinrouvaa ja päätti lähteä hänen mukaansa tansseihin. He menivät toiselle paikkakunnalle hotelliin, sen hotellin ravintolassa oli tunnetusti "hyvät tanssit". Naapurinrouva kertoi naiselle, millä tyylillä tanssitaan, tyyliin kuului miehen lujaote, hauskat jutut ja lopputaivutus hotelli huoneessa. Tällainen tanssityyli sopi naiselle erittäin hyvin, siinä tyylissä oli sykettä mukavasti ja laukaisi rentouttavasti. Nainen kävi tällaisissa kapakkatansseissa harva sen viikonloppu, kunnes se tapahtui, eli käry kävi. Eli aviomies sai tietää, mitä se tanssi oli ja erotuli.
Olihan nainen jo antaa lipsauttanut muutaman kerran aviovuoteen ulkopuolella. Joten irtiotto oli jo tapahtunut, eikä avioero enää kirpaissut, eikä hän tuntenut syyllisyyttä, vaan helpotusta, sillä nyt hän voi vapaasti jatkaa "tanssimista". Selvä ihminen kun seuraa tällaista soidinmenotanssia, niin se näyttää helvetin typerältä, ja nimenomaan se miesten tanssi, se näyttää typerältä, harvoin naisten. Miehistä vain harva osaa tanssi, mutta yrittää täytyy, ja se on veikeätä katsottavaa, naisista suurin osa osaa tanssia, joten se on ok, ja on kaunista katsottavaa. Mutta kuten on jo tullut mainittua, eihän se tanssi siinä soidinmenossa tärkeintä olekaan, vaan se hyvän tavaran ympärillä pyöriminen ja pakaroiden puristelu, siis ei omien, vaan toisen miehen vaimon.
No se oli kapakkatansseista, jossa vain laahustetaan ja pidetään soidinmenoja sekä ryypätään.
Muutama sana, sitten näistä lavatansseista. Lavatanssit ovat sekoitus kapakka ja tanssitalo meininkiä. Lavoille tullaan oikeasti tanssimaan ja siellä tanssitaan oikeasti, lavoille tullaan myös pitämään soidinmenoja. Yleensä lavatanssien soidinmenot aloitetaan laahustamalla ensin lavan nurkassa jonkin aikaa tangoja valssintahdissa ja päinvastoin. Sitten siirrytään luontoon tai autontakapenkille jatkamaan soidinmeno sekä pariutumaan. Olen myös havainnut lavojen seutuvilla pyörivän sellaisia pareja, jotka suorittavat vain tätä soidinmenoa ja pariutumista koko illan, käymättä lavalla laahustamassa ollenkaan. Se on varmaan tänä kaunis kesäinen Suomenluonto, joka vetää puoleensa.
Tanssilla ja tansseilla on myös muita ja muille merkitystä, kuin vain tanssijoille. Kuten yrittäjille, yhtyeille ja yhteisöille. Minulle itselleni tanssi on merkinnyt ja merkitsee paljon, koska olen tanssittaja. Olen ollut muusikkona tanssiyhtyeissä, sekä tanssien ja viihdetilaisuuksien järjestäjä. Sävellän myös tanssimusiikkia, jota on myös levytetty, joten koen olevani osa tätä tanssikansaa, mutta en parketilla, koska en tanssi, olen ollut vaan taustalla sekä stagella. Tanssi ja tanssilava tuli minulle tutuksi jo lapsena, elin lapsuuteni tanssilavan kupeessa, tanssilava oli meidän leikkipaikka. Kun lavalla oli tansseja, niin me lapset olimme siellä. Katselimme kun porukka tanssi, ja se näytti jo silloin niin hiivatin typerältä. Kun aikuiset raavaat miehet helmat hei... ei kun pussihousujen lahkeet lepattaen pyörähtelivät, kuin pikkutytöt meidän koulun näytelmässä keijukaisina.
Tanssi on myös näin määritelty. Tanssijoiden liikkeet koostuvat kulloinkin soitettavan musiikin mukaan harkitusti rytmitetyistä kehonliike jaksoista, liikkeistä joihin tanssijalla on sisäinen ja esteettinen tarve. Niin, näinhän se pitäisi mennä, mutta tanssilavoilla vain osalla tanssista tämä toimi, eli meni niin kuin tanssin määrittelyssä sanotaan. Toisaalta, eihän me voida tietää mikä kenenkin sisäinen ja eettinen tarve on. Joten täytyy vain ihmetellä joittenkin ihmisten rytmitaju sekä sisäistä tarvetta erikoisiin liikkeisiin. Mitä järkeä on tanssimisessa? sitäkin on tullut mietittyä ja miettimisen tuloksena olen päätynyt siihen, että se on täysin tyhjänpäiväistä. SIIS tanssi itsessään on tyhjänpäiväistä. Mutta jos se liitetään johonkin kokonaisuuteen, kuten nyt vaikkapa näihin kapakoiden ja lavojen soidinmenoihin, niin silloin se menettelee. Vaikka eihän niissä soidinmenoissa oikeasti tanssita, tanssin varjolla vain touhutaan. Nyt joku päivittelee että, voi hyvä immeinen sentään, opettele ymmärtämään ihmisistä, ja sitä että omasta kehostaan voi ja saa nauttia muutenkin kuin vain seksillä, vaikka vain pelkästään tanssimalla. Kerran eräs pariskunta sanoi minulle, että jos tanssin tapaisia yksinkertaisia elämäniloja ei tässä maailmassa olisi, niin ei tämä olisi elämisen arvoinen paikka heille.. Tämä maailma on täynnä tyhjänpäiväisiä ja typeriä asioita aina jonkun mielestä ja toisen taas ei. Mielipiteitä pitää ja saa olla, mutta tartteeko niitä noteerata? No mihin tultiin.
Kuten jo alussa mainitsin, tanssihan on kehonilmaisua, se on taide- ja urheilumuoto, siihen se saisi jäädäkin ammattilaisten ja artistien hommaksi. Mutta kun amatöörejä kun on kaikessa, niin miksi ei tanssissa.
Toisaalta hyötyyhän näistä amatööritanssijoista rahallisesti monitaho. Näin bisnes vinkkelistä katsottuna täytyy sanoa, että tanssikaa, tanssikaa ja rahaa täytyy tulla. Itsestäni vielä sen verran, että olen ollut kaksi kertaa avioliitossa sekä kerran vain kihloissa, siinä suhteessa ei päästy sen pidemmälle. Minä en ole mikään avioliiton kannattaja, joten olen aina suhteissani pyrkinyt välttämään sitä, mutta ei sitä aina onnistu. Molemmat vaimoni sekä kihlattuni löysin tanssipaikalta, sekä muutaman muun "elämän" kumppanin, mutta en tanssimalla.
Mainitsi aikaisemmin etten itse tanssi, olen kuitenkin kaksi kertaa tan.. ei kun laahustanut, tai paremminkin minut on sinne parketille viety tanssi tarkoituksessa, mutta onnekseni siellä on vain sopinut laahustamaan, enkä näin pilannut sen yön jatko mahdollisuuksia
Kerran olin vaimoni kanssa iltaa istumassa. Vaimo sai minut houkuteltua parketille. Tuttu yhtye soitteli tanssimusiikkia. Tauolla pari yhteen soittajista tuli istumaan pöytäämme, he kertoivat, että heillä oli ollut hauskaa katsellessaan minun liikehdintää, hupaisan näköistä touhua oli ollut.
Toinen kerta sattui myös kapakassa. Menin paikalliseen vain ottaakseni muutamat. Tapasin siinä tiskiin nojaillessani naisen, tai nainen tapasi minut. Hän oli rouva ihmisiä eli avioliitossa. Istuimme siinä iltaa hänen kanssaan, jutellen ja nautiskelle juomaa. Naisella oli taka-ajatuksia minun suhteen, se huomasin jo silloin kun hän tuli viereeni siinä tiskillä ja se huomio lämmitti sydäntä ja heilautti viisari, veri läksi kiertämään, siinä tulpat sai kyytiä. Kun olimme istuneet aikamme ja lääppineet toisiamme, niin nainen ehdotti tanssia, suostuin. Parketti oli täynnä humalaista porukka, nojailemassa toisiinsa. Mekin suoritimme siinä soidinmenomme, jonka jälkeen olimme valmiit seuraavaan vaiheeseen. Nainen varasi meille hotellihuoneen viineineen, joten siirryimme sinne. Ei siitä sitten sen enempää kuin että se nainen maksoi kaiken. Tässäkin tapauksessa tanssista oli suurta hyötyä, vaikka ei tanssittukaan, nojailtiin ja tunnusteltiin vain, liha tuntui kiinteältä ja sitä oli sopivasti, ei luut kolisseet.
Sitä en tiedä miltä meidän soidinmeno oli näyttänyt, yhtyeen kaverit varmaankin olivat kiinnostuneena katselleet, eivät he koskaan maininneet mitään. Yhtye ei kuitenkaan ollut sama kuin aikaisemmalla kerralla, mutta tuttu porukka kylläkin. Niin että tanssimisiin. Minä en tanssi, tanssikaa te muut tai ainakin nojailkaa ja laahustakaa.
PONTIKKAA
Oli talvi, pohdiskelin mitähän sitä tekisi. Sitten sain idean, nyt pidetään kunnon kesäloman, vaikka onkin talvi. Soitin tutulle kaverille, ja kysyi voitasiko näin talvella toteuttaa se juttu, josta on ollut puhetta. Minulla olisi joutilasta aikaa, ja pieni "kevennys" tähän elämäntilanteeseen sopisi nyt hyvin. Olin aikaisemmin suunnitellut kaverinsa kanssa tehtailla oikeaa laatujuomaa. Kaverille ajankohta sopi mainiosti, ja hän lupasi laittaa metsästysmajan lämpiämään, missä voisin asustella tehtailun ajan. Joten läksin maalle "kesälomalle". Siellä sitten laitettiin tuotantoon Matomäen laatu pontikkaa. Tehdas oli Matomäellä autio talon saunassa, luonnon keskellä. Tehtaan koemaistajaksi saatiin minun uusi heila jonka tapasin heti ensimmäisenä iltana kun olin maalle mennyt, ja kun pistäydyin paikkakunnan ravintolassa. Kävi nimittäin näin, kun olin iltaa istumassa ravintolassa, jossa oli sinä iltana esiintymässä yksi Suomen tunnetuimmista tangolaulajista. Ravintola oli tupaten täynnä. Menin istumaan baariin, nojailin baaritiskiin ja naukkailin vodkaa. Viereeni tuli nainen hakemaan juomaa itselleen, hän huikkasi baarimikon luokseen, tilasi juoman, ja vilkaisi minua "puolihuolimattomasti syrjäsilmällä", katsoi uudelleen tarkemmin, ja kysyi, anteeksi mutta oletko sinä Pauli. Sanoin, minä olen vaikka Pekka jos niin halut, mutta olen minä Pauli. Katsoin tarkemmin naista, ja kysyin vuorostaan häneltä, oletkos sinä sitten Raija, olenhan minä, vastasi nainen. Raija pyysi siirtymään hänen pöytäänsä. Me kävimme välillä tanssimassa, vaikka minä en tanssi, mutta onneksi lattialla oli tungos, joten ei tarvinnut kuin "kyönätä" ja sen minä osaan, niin luulen. Juteltavaa heillä riittää, olihan yhteisiä muistoja, oli hauskaa. Ravintolasta valomerkin jälkeen siirryimme grillin kautta Raijan asunnolle. Se asunto oli kimppakämppä. Raija lisäksi siinä majaili kaksi tyttöä. Heti kun olimme menneet sisälle asuntoon, kuulin että huoneessa oli muitakin, valoja ei sytytetty, oli pimeää. Se ääni huoneessa ei ollut kuorsaamista. Se ei kuitenkaan häirinneet, joten asiat hoideltiin, mitä varten sinne oli tultu, ja kas kummaa meistä lähti samanlainen ääni kuin mikä huoneessa kuuli sinne tullessamme. Tuli aamu ja valot syttyi. Huomasin siinä samassa huoneessa, minun ja Raijan lisäksi oli ne Raijan kämppikset, kaksi erittäin kaunista ja uhkeaa naista. Sekä mieshenkilö joka loikoili näiden kahden uhkean naisen keskellä. Kun tarkemmin katsoin niin huomasin tämän loikoileva mieshenkilön olevan tutun musiikkipiireistä. Tämä mieshenkilö oli ollut edellisiltana paikallisessa ravintolassa, kuten minä ja Raija. Häntä ei voinut olla huomaamatta, koska hän oli se tunnettu tangolaulaja. No eihän siinä mitään ihmeellistä eikä ihmettelemistä sen enempää, tuttua touhua. Joimme aamukahvit ja rupattelimme jonkin aikaa. Sitten itse kukin jatkoi matkaansa omille tahoilleen. Minä sovin Raijan kanssa että hän tulee ainakin vähäksi aikaa sinne minun "kämpälle", ja juomatehtaalle koemaistajaksi. Palataanpa takaisin juomatehtaalle, miksi? Ei meillä kellään ollut viinan puutetta, että sen takia olisi tarvinnut pontikkaa ruveta valmistamaan. Ihan vain aikamme kuluksi ja mielenkiinnosta juoman valmistusta kohtaan, että tuleeko hyvää. Minä olin jo aikaisemmin parikertaa tehtaillut eri yhteyksissä pontikkaa, joten tuttua touhua minulle. Ainahan jotain "extraa" pitää olla, että elämä on "mielekästä". Tämä pontikan valmistus nyt oli sellaista "extraa", ja nykypäivänä tavanomaisesta rutiinista poikkeavaa puuhastelua. Joten ihan vain sen takia muutama satsi pontikkaa. Aivan uutta puuhastelua tämä ei ollut kaverillekaan, hänkin oli aikaisemminkin ollut näissä hommissa, mutta eri ympyröissä. Tämä meidän aikaisempi kokemus valmistuksessa takaisi juoman laadun. Tämän Matomäen mökin kaveri oli vuokrannut jo aikaisemmin metsästysreissujaan varten. Mökin pihapiirissä oli sauna, pieni navetta, liiteri ja kaivo sekä paskahuussi. Mökin sauna oli hyvä kuntoinen, jonne laitettiin tämä pieni juomatehdas. Kaikki tarvittavat mitä sen juomatehtaan tekemiseen tarvittiin, löytyi kaverin veljen maatilalta. Minä kun olin myöskin metallialan ammattilainen (työnsuunnittelija) niin suunnitteli sekä valmisti putket, pillit ja säiliöt, sekä myöskin kasasin tehtaan. Oli näitä "tehtaista" ennenkin tehnyt, mutta en itselleen vaan "tilauksesta" muille. Olin kuitenkin itsekin ollut näitten suunnittelemieni ja valmistamieni tehtaitten koekäytössä mukana, sehän kuuluu asiaan. Tästä meidän omasta tehtaasta puuttui enää pari kantta ja tiivisteitä. Ajattelimme ratkaista asian nopeasti, ja tehdä nämä puuttuvat kannet puusta ja tiivistää ne vanhanajan tapaan leipätaikinalla. Teimme ne kannet kaverin työmaalla, hän remontoi omakotitaloa naapurikylällä. Seinäpaneeleista ne kannet valmistuisi mukavasti. Olin viimeistelemässä niitä siellä rakennus paikalla, niin just silloin sinne tuli tarkastus käynnille vanhempikirvesmies. Se katseli vähän aikaa lattialla olevia kansia, ja kysyi sitten "mitäs ne nuo on", sanoin siihen "paska huusin reiänkansia, kaverin mökille". Kirvesmies hymähti ja virnuili epäuskoisesti "vai paskahuussin". Se taisi tietää mihin ne oli tarkoitettu. Tämä kirvesmies oli raittiusmiehiä ja muutenkin lainkuuliainen mies. Ei olisi ollut yhtään ihme vaikka se olisi ilmoittanut viranomaisille? Mutta ei ilmoittanut. Raija teki leipätaikinaa tiivisteeksi. Pontikan pääraaka-aineena käytettiin perunaa, ja hyvää tuli. Ensimmäisen erä valmistui, ja ensimmäiset tiputukset heitettiin tietysti menemään (metanolia). Yhteen kauhaan kuitenkin jätettiin jonkun verran. Oli tarkoitus laittaa se kauhallinen metanolia hämärän tultua pihakivelle palamaan, . Raija tuli saunaan, seurasi siinä ovensuussa sitä tiputusta, kysyi sitten, "mitä tuossa kauhassa on". Sanoin sen kummemmin kysymystä ajattelematta, "pontikkaa". Raija otti kauhan lauteilta ja aikoi ottaa kauhasta hörpyt. Silloin huitaisin kauhaa ja kauha lensi Raijan suupieliltä. Pidin sitten luennon Raijalle, että se oli kyllä pontikkaa, mutta myrkyllistä. No onneksi siitä ei sen enempää seuraamuksia tullut. Kun koko erä oli tiputettu ja pullotettu, niin laitettiin ne kellariin odottamaan viikonloppua. Viikonloppu oli tanssit nuorisoseurantalolla. Me olimme myös lähdössä sinne tansseihin. Tuli viikonloppu, Raija oli lähtenyt viikonlopuksi kaupunkiin, työasiat vaativat. Me odotimme kylän taksia, jonka kanssa oli aikaisemmin sovittu tiettyyn aikaan jolloin hän tulee mökille, ja tulikin. Mökille pääsi hyvin autolla, koska eräs talollinen kävi auraamassa tien ja pihan palkkiota vastaan, palkkioksi riitti pari pulloa pontikkaa. Tämä auramies oli innokas auraamaan tien ja pihan, aurasi vaikka ei lunta ollut satanutkaan. Niin se taksi tuli. Laitoimme sen peräkonttiin pontikkapulloja, ja sitten nuorisoseurantalolle tansseihin. Nuorisoseurantalolla käskin taksin ajamaan takaovelle. Otimme takakontista pontikkaa, ja sovimme taksikuskin kanssa minun aikaan tulee käymään, jolloin katsotaan mikä tilanne on. Annoimme taksikuskille luvan myydä pontikkaa peräkontista, jos kyselijöitä on, rahat hän saa pitää itse. Taksin lähdettyä meni kaverin kanssa sisälle nuorisoseurantalon takaovesta. Nuorisoseurantalon talonmies (joka oli nainen) sekä tansseissa soittava yhtye olivat tuttuja. Yhtye soitteli ja porukka tanssi, me odottelimme soittajia tauolle, ja maistelimme pontikkaa. Kun soittajat tuli tauolla niin siinä porukalla maisteltiin, muut paitsi yhtyeen hanuristi. Hän ajoi keikka-autoa, joten hän ei voinut maistella. Näin mentiin ja ilta eteni. Tuli toinen tauko, tältä tauolta lähtiessään soittajat ottivat mukaan lavalle limsapullot, joihin he laittoivat limsan sekaan pontikkaa. Kun sitten tuli seuraava tauko, niin tauolle tulo onnistui hyvin. Mutta tauolta takaisin lavalle, se alkoi jo tuottaa vaikeuksia. Basisti ei enää yrittänytkään lavalle, vaan veti piuhan vahvistimesta takahuoneeseen ja soitteli sieltä käsin. Loppuillasta soittelimme vuorotellen yhtyeen basistin kanssa. Rumpali yritti mennä rumpujen taakse, mutta kompastui ja kaatui koko setin kanssa pitkin lavaa, hänen sen illan soitot oli siinä. Hän jätti rummut kumolleen lavalle, ja tuli takaisin takahuoneeseen. Oli onni että yhtyeen hanuristi oli autokuskina, sillä hän hoiti yksin loppuillan soitot. Sehän onnistui hanurilla, ja kun osasi vielä laulaa, niin mikäs siinä, hyvät tanssit. Varsinainen laulusolisti kävi laulamassa loppuillasta muutaman kappaleen, mutta hanuristi käski takaisin. Tanssit päättyivät klo 01, mutta vielä klo 04 me istuttiin siellä takahuoneessa soittajien kanssa. Talonmies (siis tämä nainen) tuli pyytämään, että voisimmeko jo lähteä, hänen haluaa nukkumaan. Sanoin hänelle, soita taksille, hän on varmaan kotona, ja käske tänne. Me lähdetään heti kun se taksi tulee. Siirryimme ulos odottamaan taksia, yhtye odotti myös, sillä lupasimme heille matka juomaa, ja sitähän oli taksin takakontissa,,, toivottavasti. Taksi tuli melko pian, ja pontikkaa oli takakontissa neljä pulloa, ne yhtye sai. Taksi kertoi myyneensä muutamia pulloja, menekkiä olisi ollut enemmänkin, mutta hän ei ollut uskaltanut kaikkia myydä, mikä olikin viisaasti ajateltu. Yhtyeen laulusolisti, oli erään juomatehtaan laboratoriossa päivätöissä. Hän oli vienyt meidän pontikkaa työpaikalleen, ja testannut sen. - On hyvin puhdasta ja vahvaa pontikkaa -, tällaisen viestin hän lähetti meille. Teimme vielä sillä rupeamalla kolme satsia pontikkaa, ja kaikki meni. Tehdas purettiin ja ne osat vietiin kaverin veljen maatilan navetan ylisille. Siitä ei ole tietoa, onko ne vielä siellä, vai onko joku tarvinnut niitä omaan käyttöönsä. Eihän tässä kukaan mitään pahaa tehnyt, eihän? Juoma oli hyvää! Tästä pontikan valmistus projektista ei ollut mitään rahallista eikä muutakaan hyötyä, eikä se ollut tarkoituskaan. Paitsi mitä nyt "hyötynä" muutamat hyvät kännit itselle, sekä muutamalle muulle. Ja sitten pienet krapulat samoille henkilöille, siitä tulee pienet miinukset. Mutta plussan puolelle taisi kuitenkin jäädä. Vähän luvatonta touhua, mutta??. Tämä pontikkatehtaan paikannimi kun oli Matomäki. Se nimi jäi minua kaivelemaan, joten yritin ottaa nimen alkuperästä selvää. Yleisin versio nimestä oli se, että sinne on eläimiä haudattu, ja siellä oli sen takia paljon matoja. Mutta jotkut "vääräleuat" kertoivat, että sotien aikaan sinne olisi ryssiäkin haudattu???. Mutta madot olivat kuulemma sen jälkeen hävinneet sieltä, koska ryssä haisee ja maistuu niin pahalle. Eikä sieltä enää löydä edes onkimatoja. Mutta totuus kai on että sinne on haudattu vain kuolleita eläimiä, jos niitäkään.
Oli talvi, pohdiskelin mitähän sitä tekisi. Sitten sain idean, nyt pidetään kunnon kesäloman, vaikka onkin talvi. Soitin tutulle kaverille, ja kysyi voitasiko näin talvella toteuttaa se juttu, josta on ollut puhetta. Minulla olisi joutilasta aikaa, ja pieni "kevennys" tähän elämäntilanteeseen sopisi nyt hyvin. Olin aikaisemmin suunnitellut kaverinsa kanssa tehtailla oikeaa laatujuomaa. Kaverille ajankohta sopi mainiosti, ja hän lupasi laittaa metsästysmajan lämpiämään, missä voisin asustella tehtailun ajan. Joten läksin maalle "kesälomalle". Siellä sitten laitettiin tuotantoon Matomäen laatu pontikkaa. Tehdas oli Matomäellä autio talon saunassa, luonnon keskellä. Tehtaan koemaistajaksi saatiin minun uusi heila jonka tapasin heti ensimmäisenä iltana kun olin maalle mennyt, ja kun pistäydyin paikkakunnan ravintolassa. Kävi nimittäin näin, kun olin iltaa istumassa ravintolassa, jossa oli sinä iltana esiintymässä yksi Suomen tunnetuimmista tangolaulajista. Ravintola oli tupaten täynnä. Menin istumaan baariin, nojailin baaritiskiin ja naukkailin vodkaa. Viereeni tuli nainen hakemaan juomaa itselleen, hän huikkasi baarimikon luokseen, tilasi juoman, ja vilkaisi minua "puolihuolimattomasti syrjäsilmällä", katsoi uudelleen tarkemmin, ja kysyi, anteeksi mutta oletko sinä Pauli. Sanoin, minä olen vaikka Pekka jos niin halut, mutta olen minä Pauli. Katsoin tarkemmin naista, ja kysyin vuorostaan häneltä, oletkos sinä sitten Raija, olenhan minä, vastasi nainen. Raija pyysi siirtymään hänen pöytäänsä. Me kävimme välillä tanssimassa, vaikka minä en tanssi, mutta onneksi lattialla oli tungos, joten ei tarvinnut kuin "kyönätä" ja sen minä osaan, niin luulen. Juteltavaa heillä riittää, olihan yhteisiä muistoja, oli hauskaa. Ravintolasta valomerkin jälkeen siirryimme grillin kautta Raijan asunnolle. Se asunto oli kimppakämppä. Raija lisäksi siinä majaili kaksi tyttöä. Heti kun olimme menneet sisälle asuntoon, kuulin että huoneessa oli muitakin, valoja ei sytytetty, oli pimeää. Se ääni huoneessa ei ollut kuorsaamista. Se ei kuitenkaan häirinneet, joten asiat hoideltiin, mitä varten sinne oli tultu, ja kas kummaa meistä lähti samanlainen ääni kuin mikä huoneessa kuuli sinne tullessamme. Tuli aamu ja valot syttyi. Huomasin siinä samassa huoneessa, minun ja Raijan lisäksi oli ne Raijan kämppikset, kaksi erittäin kaunista ja uhkeaa naista. Sekä mieshenkilö joka loikoili näiden kahden uhkean naisen keskellä. Kun tarkemmin katsoin niin huomasin tämän loikoileva mieshenkilön olevan tutun musiikkipiireistä. Tämä mieshenkilö oli ollut edellisiltana paikallisessa ravintolassa, kuten minä ja Raija. Häntä ei voinut olla huomaamatta, koska hän oli se tunnettu tangolaulaja. No eihän siinä mitään ihmeellistä eikä ihmettelemistä sen enempää, tuttua touhua. Joimme aamukahvit ja rupattelimme jonkin aikaa. Sitten itse kukin jatkoi matkaansa omille tahoilleen. Minä sovin Raijan kanssa että hän tulee ainakin vähäksi aikaa sinne minun "kämpälle", ja juomatehtaalle koemaistajaksi. Palataanpa takaisin juomatehtaalle, miksi? Ei meillä kellään ollut viinan puutetta, että sen takia olisi tarvinnut pontikkaa ruveta valmistamaan. Ihan vain aikamme kuluksi ja mielenkiinnosta juoman valmistusta kohtaan, että tuleeko hyvää. Minä olin jo aikaisemmin parikertaa tehtaillut eri yhteyksissä pontikkaa, joten tuttua touhua minulle. Ainahan jotain "extraa" pitää olla, että elämä on "mielekästä". Tämä pontikan valmistus nyt oli sellaista "extraa", ja nykypäivänä tavanomaisesta rutiinista poikkeavaa puuhastelua. Joten ihan vain sen takia muutama satsi pontikkaa. Aivan uutta puuhastelua tämä ei ollut kaverillekaan, hänkin oli aikaisemminkin ollut näissä hommissa, mutta eri ympyröissä. Tämä meidän aikaisempi kokemus valmistuksessa takaisi juoman laadun. Tämän Matomäen mökin kaveri oli vuokrannut jo aikaisemmin metsästysreissujaan varten. Mökin pihapiirissä oli sauna, pieni navetta, liiteri ja kaivo sekä paskahuussi. Mökin sauna oli hyvä kuntoinen, jonne laitettiin tämä pieni juomatehdas. Kaikki tarvittavat mitä sen juomatehtaan tekemiseen tarvittiin, löytyi kaverin veljen maatilalta. Minä kun olin myöskin metallialan ammattilainen (työnsuunnittelija) niin suunnitteli sekä valmisti putket, pillit ja säiliöt, sekä myöskin kasasin tehtaan. Oli näitä "tehtaista" ennenkin tehnyt, mutta en itselleen vaan "tilauksesta" muille. Olin kuitenkin itsekin ollut näitten suunnittelemieni ja valmistamieni tehtaitten koekäytössä mukana, sehän kuuluu asiaan. Tästä meidän omasta tehtaasta puuttui enää pari kantta ja tiivisteitä. Ajattelimme ratkaista asian nopeasti, ja tehdä nämä puuttuvat kannet puusta ja tiivistää ne vanhanajan tapaan leipätaikinalla. Teimme ne kannet kaverin työmaalla, hän remontoi omakotitaloa naapurikylällä. Seinäpaneeleista ne kannet valmistuisi mukavasti. Olin viimeistelemässä niitä siellä rakennus paikalla, niin just silloin sinne tuli tarkastus käynnille vanhempikirvesmies. Se katseli vähän aikaa lattialla olevia kansia, ja kysyi sitten "mitäs ne nuo on", sanoin siihen "paska huusin reiänkansia, kaverin mökille". Kirvesmies hymähti ja virnuili epäuskoisesti "vai paskahuussin". Se taisi tietää mihin ne oli tarkoitettu. Tämä kirvesmies oli raittiusmiehiä ja muutenkin lainkuuliainen mies. Ei olisi ollut yhtään ihme vaikka se olisi ilmoittanut viranomaisille? Mutta ei ilmoittanut. Raija teki leipätaikinaa tiivisteeksi. Pontikan pääraaka-aineena käytettiin perunaa, ja hyvää tuli. Ensimmäisen erä valmistui, ja ensimmäiset tiputukset heitettiin tietysti menemään (metanolia). Yhteen kauhaan kuitenkin jätettiin jonkun verran. Oli tarkoitus laittaa se kauhallinen metanolia hämärän tultua pihakivelle palamaan, . Raija tuli saunaan, seurasi siinä ovensuussa sitä tiputusta, kysyi sitten, "mitä tuossa kauhassa on". Sanoin sen kummemmin kysymystä ajattelematta, "pontikkaa". Raija otti kauhan lauteilta ja aikoi ottaa kauhasta hörpyt. Silloin huitaisin kauhaa ja kauha lensi Raijan suupieliltä. Pidin sitten luennon Raijalle, että se oli kyllä pontikkaa, mutta myrkyllistä. No onneksi siitä ei sen enempää seuraamuksia tullut. Kun koko erä oli tiputettu ja pullotettu, niin laitettiin ne kellariin odottamaan viikonloppua. Viikonloppu oli tanssit nuorisoseurantalolla. Me olimme myös lähdössä sinne tansseihin. Tuli viikonloppu, Raija oli lähtenyt viikonlopuksi kaupunkiin, työasiat vaativat. Me odotimme kylän taksia, jonka kanssa oli aikaisemmin sovittu tiettyyn aikaan jolloin hän tulee mökille, ja tulikin. Mökille pääsi hyvin autolla, koska eräs talollinen kävi auraamassa tien ja pihan palkkiota vastaan, palkkioksi riitti pari pulloa pontikkaa. Tämä auramies oli innokas auraamaan tien ja pihan, aurasi vaikka ei lunta ollut satanutkaan. Niin se taksi tuli. Laitoimme sen peräkonttiin pontikkapulloja, ja sitten nuorisoseurantalolle tansseihin. Nuorisoseurantalolla käskin taksin ajamaan takaovelle. Otimme takakontista pontikkaa, ja sovimme taksikuskin kanssa minun aikaan tulee käymään, jolloin katsotaan mikä tilanne on. Annoimme taksikuskille luvan myydä pontikkaa peräkontista, jos kyselijöitä on, rahat hän saa pitää itse. Taksin lähdettyä meni kaverin kanssa sisälle nuorisoseurantalon takaovesta. Nuorisoseurantalon talonmies (joka oli nainen) sekä tansseissa soittava yhtye olivat tuttuja. Yhtye soitteli ja porukka tanssi, me odottelimme soittajia tauolle, ja maistelimme pontikkaa. Kun soittajat tuli tauolla niin siinä porukalla maisteltiin, muut paitsi yhtyeen hanuristi. Hän ajoi keikka-autoa, joten hän ei voinut maistella. Näin mentiin ja ilta eteni. Tuli toinen tauko, tältä tauolta lähtiessään soittajat ottivat mukaan lavalle limsapullot, joihin he laittoivat limsan sekaan pontikkaa. Kun sitten tuli seuraava tauko, niin tauolle tulo onnistui hyvin. Mutta tauolta takaisin lavalle, se alkoi jo tuottaa vaikeuksia. Basisti ei enää yrittänytkään lavalle, vaan veti piuhan vahvistimesta takahuoneeseen ja soitteli sieltä käsin. Loppuillasta soittelimme vuorotellen yhtyeen basistin kanssa. Rumpali yritti mennä rumpujen taakse, mutta kompastui ja kaatui koko setin kanssa pitkin lavaa, hänen sen illan soitot oli siinä. Hän jätti rummut kumolleen lavalle, ja tuli takaisin takahuoneeseen. Oli onni että yhtyeen hanuristi oli autokuskina, sillä hän hoiti yksin loppuillan soitot. Sehän onnistui hanurilla, ja kun osasi vielä laulaa, niin mikäs siinä, hyvät tanssit. Varsinainen laulusolisti kävi laulamassa loppuillasta muutaman kappaleen, mutta hanuristi käski takaisin. Tanssit päättyivät klo 01, mutta vielä klo 04 me istuttiin siellä takahuoneessa soittajien kanssa. Talonmies (siis tämä nainen) tuli pyytämään, että voisimmeko jo lähteä, hänen haluaa nukkumaan. Sanoin hänelle, soita taksille, hän on varmaan kotona, ja käske tänne. Me lähdetään heti kun se taksi tulee. Siirryimme ulos odottamaan taksia, yhtye odotti myös, sillä lupasimme heille matka juomaa, ja sitähän oli taksin takakontissa,,, toivottavasti. Taksi tuli melko pian, ja pontikkaa oli takakontissa neljä pulloa, ne yhtye sai. Taksi kertoi myyneensä muutamia pulloja, menekkiä olisi ollut enemmänkin, mutta hän ei ollut uskaltanut kaikkia myydä, mikä olikin viisaasti ajateltu. Yhtyeen laulusolisti, oli erään juomatehtaan laboratoriossa päivätöissä. Hän oli vienyt meidän pontikkaa työpaikalleen, ja testannut sen. - On hyvin puhdasta ja vahvaa pontikkaa -, tällaisen viestin hän lähetti meille. Teimme vielä sillä rupeamalla kolme satsia pontikkaa, ja kaikki meni. Tehdas purettiin ja ne osat vietiin kaverin veljen maatilan navetan ylisille. Siitä ei ole tietoa, onko ne vielä siellä, vai onko joku tarvinnut niitä omaan käyttöönsä. Eihän tässä kukaan mitään pahaa tehnyt, eihän? Juoma oli hyvää! Tästä pontikan valmistus projektista ei ollut mitään rahallista eikä muutakaan hyötyä, eikä se ollut tarkoituskaan. Paitsi mitä nyt "hyötynä" muutamat hyvät kännit itselle, sekä muutamalle muulle. Ja sitten pienet krapulat samoille henkilöille, siitä tulee pienet miinukset. Mutta plussan puolelle taisi kuitenkin jäädä. Vähän luvatonta touhua, mutta??. Tämä pontikkatehtaan paikannimi kun oli Matomäki. Se nimi jäi minua kaivelemaan, joten yritin ottaa nimen alkuperästä selvää. Yleisin versio nimestä oli se, että sinne on eläimiä haudattu, ja siellä oli sen takia paljon matoja. Mutta jotkut "vääräleuat" kertoivat, että sotien aikaan sinne olisi ryssiäkin haudattu???. Mutta madot olivat kuulemma sen jälkeen hävinneet sieltä, koska ryssä haisee ja maistuu niin pahalle. Eikä sieltä enää löydä edes onkimatoja. Mutta totuus kai on että sinne on haudattu vain kuolleita eläimiä, jos niitäkään.
POLIISI
Usein yövyimme myös matkustajakodissa, joka oli rautatieaseman lähellä. Kerran kun olimme viettäneet illan ja alkuyön asematunnelissa asemanjengin kanssa, olimme nauttineet juomia, mutta ei kuitenkaan huumeita. Meidän oli tarkoitus mennä matkustajakotiin, olimme menossa siinä teatterin kohdalla kun poliisi-maija kurvasi viereemme. Poliisit alkoivat kysellä kaikenlaista paskaa, kyselyn tulos oli, - kuten he itse sanoivat -, tämä neiti täytyy ottaa kyytiin, koska hän on kykenemätön huolehtimaan itsestään (siis juuri sopiva heille).Me tietysti olimme eri mieltä, sanallisesti ei fyysisesti. Sanoin muun muassa heille, siis poliiseille, että minä tässä kännissä olen, eikä tyttö, mikä olikin totta. Ei poliiseja meikäläisen känni kiinnostanut. Poliisit laittoivat tytön maijaan, minä yritin puhua järkeä, mutta ei auttanut. Vanhempi poliisi tuli minun luokse, katsoi vähän aikaa tuimasti, melkein nenä kiinni minun naamassa ja sanoi, haluatko turpaasi, kohta losahtaa jos et pidä turpaasi kiinni. Minä tietysti auvoin naamaani siinä tilanteessa, mikä oli täysin normaalia. Siihen poliisin esittämään kysymykseen, haluatko turpaasi, vastasin, olenko mitenkään hevostellut, kun turpaan meinaat. Siihen poliisi ei enää vastannut, vaan meni autoon. Meni maijan viereen ja koputin oveen, kysyin, minne tytön viette. Poliisi vastasi siihen, vittu, sehän ei sinulle kuuluu. Vastasin siihen , ee se kuulukaan, se kuuluu tytölle, mutta minulla vuan on tällä hetkellä siihen käyttöoikeus. Poliisi laittoi ikkunan kiinni. Menin maijan taakse ja koputin takaoveen ja huusin tytölle, tule aamulla rautatieaseman alaravintolaan, odotan siellä. Minua vitutti sen verran rankasti, etten kehdannut mennä yksin matkustajakotiin, kävelin öisiä Helsingin katuja, siellä sun täällä. kävely alkoi väsyttämään. Rupesin kävellessäni kokeilemaan kerrostalojen ovia, olisiko mikään auki. Yhden kerrostalon ovi oli auki, menin talon rappukäytävään. Rupesin nukkumaan rappukäytävän lattialle. Humalan ja vahvan väsymyksen takia ei tullut katsottua sen tarkemmin paikka mihin rupesin. Heräsin siihen kun jokin osui päähän, nousin istumaan ja katsoin ylös, vieressäni seisoi nainen ja asunnon ovi oli raollaan. Nainen katsoi minua ihmeissään, ihmeissäni olin minäkin. Heräsin krapulaisena rappukäytävästä, ovella päähän lyötynä. Vähän aikaa kelasin ennen kuin tajusin/ hämärästi muistin miksi olin siinä. Nainen siinä asunnon ovella, kertoi olevansa lähdössä töihin, aikaiseen aamuvuoroon. Hän oli erittäin miellyttävä, sekä kohtelias naisihminen, mikä sellaisessa tilanteessa on varmaankin harvinaista. Kysyin, paljoko kello on, sekä pyysin anteeksi häiriötä. Siinä häpeissäni sanoin ettei tällainen kuulu tapoihini, taisin illalla ottaa vähän liikaa. Nainen naurahti ja sanoi, hänelle myös on sattunut muutama juttu, jotka ovat mahdollisia vain humalassa. Siinä sitten yhtä matkaa alas kävellessä naureskeltiin ja laskettiin leikkiä tilanteesta. Kun pääsimme ulos, niin kysyin naiselta, missä me olemme. Olemme kallion kaupunginosassa x linjalla nainen sanoi. Toivotin naiselle hyvää työpäivää, nainen kiitti, sekä sanoi, toivottavasti sinulla on pehmeämpi patja ensi yönä. Sitten läksimme kävelemään eri suuntiin, hymyillen huiskutimme kättä toisillemme. Läksin kävelemään Hakaniemeen päin ja ylittämään Hämeentietä, silloin kuului tööt tööt ja kiskot kirskui, ratikka oli ajaa päälle Hämeentiellä. Onneksi ratikka pysähtyi, ei siitä sen pahempaa seurannut, Mitä nyt herätti puoliunessa ja kohmelossa kulkeneen matkaajan. Jatkoin matkaani rautatieasemalle. Siellä sitten odottelin tyttöä ja juttelin tuttujen kanssa. Vartijat huomasivat minut valvontakameroistaan, ne kävivät tutkimassa minut, ettei minulla ollut mitään kiellettyä. Kävin alaravintolassa syömässä aamupuuron, kaurapuuroa joka maksoi markan, lasillinen maitoa sai samaan hintaan. Tyttö tulla tupsahti samaan aikaan siihen. Hän haki myös puuron ja maidon itselleen Hän oli pahalla päällä, häneltä oli hävinnyt kello, sormus ja kaulaketju, tällä poliisi keikalla. Ehdotin tytölle että käydään kysymässä poliisiasemalta, mahtaisiko siellä olla tietoa missä ne ovat. Tyttö sanoi siihen, vitut ne mitään tietää, ei hän missään poliisiasemalla ole ollut, eikä missään putkassa. Sitten se kerto poliisien vieneen hänet jonnekin meren rannassa olevaan kerrostalon asuntoon. Siellä hän oli koko yön tapellut niiden kanssa, ne korut ja kello olivat hävinneet siinä tapellessa. Saatana sanoin, otin tytön mukaa ja kävelimme rautatieaseman poliisin toimistoon, esitimme asiamme. Poliisit kuuntelivat meitä, sitten heittivät ulos. Näin me arveltiin käyvän jo sinne mennessämme. Hullua oli sellaista poliisi asiaa mennä kertomaan itse asianomaisille, mutta kokeilla sai. Siinä olisi voinut saada ....turpaansa, kuten maija poliisi oli aiemmin aamuyöllä luvannut. En kysellyt tästä asiasta enempää, eihän se mikään tentti asiaa muuttaisi miksikään, tapahtunut (jos oli) oli mitä oli?. En halunnut tietää enempää. Ne rautatieaseman vartijat sitten saivat tarpeekseen minun ja tytön majailustaan siellä. Eräänä päivänä kävellessäni rautatieasemalla, vartijat pysäyttivät minut, ottivat henkilötiedot ylös, ja antoivat minulle porttikiellon rautatieasemalle ja asematunneliin. Syy oli että asuin siellä. No joo olihan se tavallaan totta, olihan minä siellä aseman penkeillä nukkunut....joskus
TAKSI
En voi olla kertomatta tätä tähän samaan pötköön, vaikka ajan kohta on paljon myöhemmin. Jos ei Helsingin poliisit olleet mitään lainkuuliaisinta porukkaa niin ei Helsingin taksitkaan olleet mitään asiakaspalveluita. Kerron tapauksen joka tapahtui kerran Hesan reissulla, joka ei liity mitenkään tähän edellä kerrottuun Hesaan muuttoon. Olin iltaa istumassa Aleksis Kiven kadun ja Viipurinkadun kulman ravintolassa, tutustuin siellä kauniiseen nuoren naiseen, tai oikeammin heitä oli kaksi, mutta ajattelin heistä tummempaa itselleni, mutta vain yhdeksi yöksi, koska olin ukkomies (toinen avioliitto, joka oli taas jossain?? matkoilla kai?). Sovimme tummemman tytön kanssa, menemisestä yöksi matkustajakotiin. Hänen mukanaan ollut vaaleatukkainen tyttö ehdotti käymistä ensin satamasta, haettaisiin hänelle viinaa ja miksei meillekin matkustajakotiin evääksi. Tilasimme taksin ja ajoimme satamaan, siellä vaaleatukkainen tyttö nousi ulkomaalaiseenlaivaan. Odotimme aikamme eikä tyttö tullut takaisin, joten päätimme ajaa matkustajakodille. Taksisuhari läksi ajamaan väärään suuntaan, joten huomautin siitä hänelle, suhari ei siitä tykännyt, ja uskon ettei tykännyt etenkään sen takia, kun murteella huastavan heenäkenkä huomaattelloo. Joten hän pysäytti auton, käski maksamaan kyydistä ja häipyä. En suostunut maksamaan, joten suhari alkoi haukkumaan heinäkengäksi sekä maalaistolloksi. Hän kuuli minun huastelovan tytön kanssa murteella, joten hän tiesi meidän olevan maalta, tyttökin oli myös maalta kotoisin ja osasi puhua "omalla kielellään", mutta ei me tolloja oltu, se tollo istui siinä kuskin paikalla.? En suostunut maksamaan sitä kyytiä vaikka se suhari räkytti, minä kun en ollut tollo. Tyttö jää ainakin autoon, ja sinä häivyt, se suhari karjui. Sanoin tytölle, - mitä tuumit, tuo äijä on hullu ja se tarvitsee pillua että rauhoittuisi - . Tyttö nyökkäsi hyväksyvästi. Pyysin tytöltä anteeksi että näin kävi ja poistui autosta. Taksi läksi tyttö kyydissään. Onneksi tyttö oli niin kännissä, että hänelle oli ihan sama kuka häntä "puskee! Heräsin seuraavana aamuna Vilhonkadun matkustajakodissa nainen vieressäni. Katsoin naista ihmeissäni, koska hölmön taksin jälkeisestä ajasta ei ollut minkäänlaista muistikuvaa, ei siitä mistä nainen oli mukaani tarttunut, mutta sillä ollut mitään väliä, ainoastaan sillä että, naisella oli väli mihin puskea, Sen väliä käyttötarkoitus oli varmaankin ollut se syy, miksi nainen oli siinä vieressäni, siis molemmilla. Kun nainen heräsi, niin yllätys oli suuri, hän ei ollutkaan ruma, eikä vanha, eikä hänen peruukki ollut sängynvieressä lattialla (sitä ei ollut hänellä), eikä tekareita lasissa yöpöydällä, silmämeikitkin oli kohdillaan, eli ei ollut mikään katulumppu. Kun on humalassa niin yleensä matkanvarrelta noukitut naiset, tarjoavat aamulla yllätyksen. Tämä nainen ei tarjonnut sellaista yllätystä, vaan jotain aivan muuta, sillä oli sitä väliä, ja se kelpasi minulle. Sitten iski kaamea krapula, mutta onneksi kerettiin lihalliset nautinnot nauttia sitä ennen. Poistuessamme matkustajakodista läksimme eri suuntiin, kyselemättä kukas olet mistä tulit. Se oli molemmille vain sellainen, nauti vähän, otetaan vielä kerran, nyt hyvä, kiitos sinulle rupeama. Se nainen/tyttö joka jäi siihen hullun suharin taksiin, tuli parinpäivän myöhemmin kaupungilla vastaan. Juttelimme ja olimme pahoillamme pilalle menneestä edellisestä kerrasta. Mutta kun nämä Helsingin suharien tavat tiesi, niin ei siinä ollut mitään ihmettelemistä, annettakoon se heille anteeksi, sillä ei ne kaikki ajaneet täysillä, enkä tarkoita vauhtia. Tällainen edellä kerrottu Hesan suharien toiminta oli minulle tuttua, eli ei ollut ensimmäinen kerta kun minulta jäi matka kesken Hesan suharin kyydissä. Heillä kun oli tapana ajella pitempää reittejä etenkin silloin jos kyydittävät olivat maalaiset. Tein kerran kokeilu mielessä tällaisen "mualaesen taksiajelun hesassa" . Aivan sen takia koska mummoni ei uskonut että sellaista tapahtuu. Mummoni on hesalaisia Annankadun kasvatteja, kuten on äitini ja hänen koko sukunsa, mitä nyt jokunen on muuttanut maalle eli Riihimäelle ja Oittiin. Isäni oli savolainen ja maailman paras ihminen, äidistä en voi sanoa samaa. Niin siis teimme mummon kanssa taksin ajeluja joissa minä huastelin murteella, ja katsoa mitä reittiä ne ajavat. Mummo ei etenkään ei tällaiseen taksien hujaukseen uskonut, etenkään siksi koska hänen veljen tyttärenmies oli Helsingin taksi suhareita, ja oli näin myöskin minun sukulainen. Kävelimme mummoni kanssa Annankadulta hänen asunnoltaan rautatieasemalle ja otimme sieltä taksin takaisin Annankadulle. Sovimme että vain minä puhun, koska osaan puhua murteella, laitoimme päällemme tavalliset arkivaatteet, näyttääksemme "maalaisilta". Muistan kuinka mummo tälläsi huviaan, ja kysyi, näytänkö maalaiselta. Me otettiin rautatieasemalta taksi. Sanoimme osoite ja minä höpötin kaikkea Savon murteella ja mummo nyökkäili. Se meni täydestä ja taksi luuli meitä maalaisiksi, olimme tulleet junalla Hesaan. Sanoin taksille osoitteeksi Annankadun ja suhari läksi ajamaa, mutta ihme reittiä. Huomautin siitä hänelle, jolloin suhari kysyi, käyttekö useinkin Helsingissä. Sanoin siihen, kyllä täällä tulee aika paljon pyörittyä, mutta tämä minun mummo asuu Annankadulla. Suhari vilkaisi olkansa yli mummoa ja vilkuili peilin kautta minua, ja alkoi selittää outoa reitti valintaansa. Silloin mummo avasi sanaisen arkkunsa ja sanoi, minun sukulaismiehellä on täällä taksifirma ja sanoin nimen, ja lisäsi, ettei se ole mikään sukulainen vaan tyttärenmies, ja hän ajaa aina toista reittiä kun tulen maalta. Suhari oli loppumatkan hiljaa, perillä Annankadulla sanoi, anteeksi tämä reittivalinta, kyyti ei maksa mitään. Me poistuimme kyydistä ja taksi meni menojaan, Nyt mummi uskoi mikä oli Hesan taksin tapa, hän sanoi nauraen, ajetaan toistenkin näin, tämä on halpaa.
Usein yövyimme myös matkustajakodissa, joka oli rautatieaseman lähellä. Kerran kun olimme viettäneet illan ja alkuyön asematunnelissa asemanjengin kanssa, olimme nauttineet juomia, mutta ei kuitenkaan huumeita. Meidän oli tarkoitus mennä matkustajakotiin, olimme menossa siinä teatterin kohdalla kun poliisi-maija kurvasi viereemme. Poliisit alkoivat kysellä kaikenlaista paskaa, kyselyn tulos oli, - kuten he itse sanoivat -, tämä neiti täytyy ottaa kyytiin, koska hän on kykenemätön huolehtimaan itsestään (siis juuri sopiva heille).Me tietysti olimme eri mieltä, sanallisesti ei fyysisesti. Sanoin muun muassa heille, siis poliiseille, että minä tässä kännissä olen, eikä tyttö, mikä olikin totta. Ei poliiseja meikäläisen känni kiinnostanut. Poliisit laittoivat tytön maijaan, minä yritin puhua järkeä, mutta ei auttanut. Vanhempi poliisi tuli minun luokse, katsoi vähän aikaa tuimasti, melkein nenä kiinni minun naamassa ja sanoi, haluatko turpaasi, kohta losahtaa jos et pidä turpaasi kiinni. Minä tietysti auvoin naamaani siinä tilanteessa, mikä oli täysin normaalia. Siihen poliisin esittämään kysymykseen, haluatko turpaasi, vastasin, olenko mitenkään hevostellut, kun turpaan meinaat. Siihen poliisi ei enää vastannut, vaan meni autoon. Meni maijan viereen ja koputin oveen, kysyin, minne tytön viette. Poliisi vastasi siihen, vittu, sehän ei sinulle kuuluu. Vastasin siihen , ee se kuulukaan, se kuuluu tytölle, mutta minulla vuan on tällä hetkellä siihen käyttöoikeus. Poliisi laittoi ikkunan kiinni. Menin maijan taakse ja koputin takaoveen ja huusin tytölle, tule aamulla rautatieaseman alaravintolaan, odotan siellä. Minua vitutti sen verran rankasti, etten kehdannut mennä yksin matkustajakotiin, kävelin öisiä Helsingin katuja, siellä sun täällä. kävely alkoi väsyttämään. Rupesin kävellessäni kokeilemaan kerrostalojen ovia, olisiko mikään auki. Yhden kerrostalon ovi oli auki, menin talon rappukäytävään. Rupesin nukkumaan rappukäytävän lattialle. Humalan ja vahvan väsymyksen takia ei tullut katsottua sen tarkemmin paikka mihin rupesin. Heräsin siihen kun jokin osui päähän, nousin istumaan ja katsoin ylös, vieressäni seisoi nainen ja asunnon ovi oli raollaan. Nainen katsoi minua ihmeissään, ihmeissäni olin minäkin. Heräsin krapulaisena rappukäytävästä, ovella päähän lyötynä. Vähän aikaa kelasin ennen kuin tajusin/ hämärästi muistin miksi olin siinä. Nainen siinä asunnon ovella, kertoi olevansa lähdössä töihin, aikaiseen aamuvuoroon. Hän oli erittäin miellyttävä, sekä kohtelias naisihminen, mikä sellaisessa tilanteessa on varmaankin harvinaista. Kysyin, paljoko kello on, sekä pyysin anteeksi häiriötä. Siinä häpeissäni sanoin ettei tällainen kuulu tapoihini, taisin illalla ottaa vähän liikaa. Nainen naurahti ja sanoi, hänelle myös on sattunut muutama juttu, jotka ovat mahdollisia vain humalassa. Siinä sitten yhtä matkaa alas kävellessä naureskeltiin ja laskettiin leikkiä tilanteesta. Kun pääsimme ulos, niin kysyin naiselta, missä me olemme. Olemme kallion kaupunginosassa x linjalla nainen sanoi. Toivotin naiselle hyvää työpäivää, nainen kiitti, sekä sanoi, toivottavasti sinulla on pehmeämpi patja ensi yönä. Sitten läksimme kävelemään eri suuntiin, hymyillen huiskutimme kättä toisillemme. Läksin kävelemään Hakaniemeen päin ja ylittämään Hämeentietä, silloin kuului tööt tööt ja kiskot kirskui, ratikka oli ajaa päälle Hämeentiellä. Onneksi ratikka pysähtyi, ei siitä sen pahempaa seurannut, Mitä nyt herätti puoliunessa ja kohmelossa kulkeneen matkaajan. Jatkoin matkaani rautatieasemalle. Siellä sitten odottelin tyttöä ja juttelin tuttujen kanssa. Vartijat huomasivat minut valvontakameroistaan, ne kävivät tutkimassa minut, ettei minulla ollut mitään kiellettyä. Kävin alaravintolassa syömässä aamupuuron, kaurapuuroa joka maksoi markan, lasillinen maitoa sai samaan hintaan. Tyttö tulla tupsahti samaan aikaan siihen. Hän haki myös puuron ja maidon itselleen Hän oli pahalla päällä, häneltä oli hävinnyt kello, sormus ja kaulaketju, tällä poliisi keikalla. Ehdotin tytölle että käydään kysymässä poliisiasemalta, mahtaisiko siellä olla tietoa missä ne ovat. Tyttö sanoi siihen, vitut ne mitään tietää, ei hän missään poliisiasemalla ole ollut, eikä missään putkassa. Sitten se kerto poliisien vieneen hänet jonnekin meren rannassa olevaan kerrostalon asuntoon. Siellä hän oli koko yön tapellut niiden kanssa, ne korut ja kello olivat hävinneet siinä tapellessa. Saatana sanoin, otin tytön mukaa ja kävelimme rautatieaseman poliisin toimistoon, esitimme asiamme. Poliisit kuuntelivat meitä, sitten heittivät ulos. Näin me arveltiin käyvän jo sinne mennessämme. Hullua oli sellaista poliisi asiaa mennä kertomaan itse asianomaisille, mutta kokeilla sai. Siinä olisi voinut saada ....turpaansa, kuten maija poliisi oli aiemmin aamuyöllä luvannut. En kysellyt tästä asiasta enempää, eihän se mikään tentti asiaa muuttaisi miksikään, tapahtunut (jos oli) oli mitä oli?. En halunnut tietää enempää. Ne rautatieaseman vartijat sitten saivat tarpeekseen minun ja tytön majailustaan siellä. Eräänä päivänä kävellessäni rautatieasemalla, vartijat pysäyttivät minut, ottivat henkilötiedot ylös, ja antoivat minulle porttikiellon rautatieasemalle ja asematunneliin. Syy oli että asuin siellä. No joo olihan se tavallaan totta, olihan minä siellä aseman penkeillä nukkunut....joskus
TAKSI
En voi olla kertomatta tätä tähän samaan pötköön, vaikka ajan kohta on paljon myöhemmin. Jos ei Helsingin poliisit olleet mitään lainkuuliaisinta porukkaa niin ei Helsingin taksitkaan olleet mitään asiakaspalveluita. Kerron tapauksen joka tapahtui kerran Hesan reissulla, joka ei liity mitenkään tähän edellä kerrottuun Hesaan muuttoon. Olin iltaa istumassa Aleksis Kiven kadun ja Viipurinkadun kulman ravintolassa, tutustuin siellä kauniiseen nuoren naiseen, tai oikeammin heitä oli kaksi, mutta ajattelin heistä tummempaa itselleni, mutta vain yhdeksi yöksi, koska olin ukkomies (toinen avioliitto, joka oli taas jossain?? matkoilla kai?). Sovimme tummemman tytön kanssa, menemisestä yöksi matkustajakotiin. Hänen mukanaan ollut vaaleatukkainen tyttö ehdotti käymistä ensin satamasta, haettaisiin hänelle viinaa ja miksei meillekin matkustajakotiin evääksi. Tilasimme taksin ja ajoimme satamaan, siellä vaaleatukkainen tyttö nousi ulkomaalaiseenlaivaan. Odotimme aikamme eikä tyttö tullut takaisin, joten päätimme ajaa matkustajakodille. Taksisuhari läksi ajamaan väärään suuntaan, joten huomautin siitä hänelle, suhari ei siitä tykännyt, ja uskon ettei tykännyt etenkään sen takia, kun murteella huastavan heenäkenkä huomaattelloo. Joten hän pysäytti auton, käski maksamaan kyydistä ja häipyä. En suostunut maksamaan, joten suhari alkoi haukkumaan heinäkengäksi sekä maalaistolloksi. Hän kuuli minun huastelovan tytön kanssa murteella, joten hän tiesi meidän olevan maalta, tyttökin oli myös maalta kotoisin ja osasi puhua "omalla kielellään", mutta ei me tolloja oltu, se tollo istui siinä kuskin paikalla.? En suostunut maksamaan sitä kyytiä vaikka se suhari räkytti, minä kun en ollut tollo. Tyttö jää ainakin autoon, ja sinä häivyt, se suhari karjui. Sanoin tytölle, - mitä tuumit, tuo äijä on hullu ja se tarvitsee pillua että rauhoittuisi - . Tyttö nyökkäsi hyväksyvästi. Pyysin tytöltä anteeksi että näin kävi ja poistui autosta. Taksi läksi tyttö kyydissään. Onneksi tyttö oli niin kännissä, että hänelle oli ihan sama kuka häntä "puskee! Heräsin seuraavana aamuna Vilhonkadun matkustajakodissa nainen vieressäni. Katsoin naista ihmeissäni, koska hölmön taksin jälkeisestä ajasta ei ollut minkäänlaista muistikuvaa, ei siitä mistä nainen oli mukaani tarttunut, mutta sillä ollut mitään väliä, ainoastaan sillä että, naisella oli väli mihin puskea, Sen väliä käyttötarkoitus oli varmaankin ollut se syy, miksi nainen oli siinä vieressäni, siis molemmilla. Kun nainen heräsi, niin yllätys oli suuri, hän ei ollutkaan ruma, eikä vanha, eikä hänen peruukki ollut sängynvieressä lattialla (sitä ei ollut hänellä), eikä tekareita lasissa yöpöydällä, silmämeikitkin oli kohdillaan, eli ei ollut mikään katulumppu. Kun on humalassa niin yleensä matkanvarrelta noukitut naiset, tarjoavat aamulla yllätyksen. Tämä nainen ei tarjonnut sellaista yllätystä, vaan jotain aivan muuta, sillä oli sitä väliä, ja se kelpasi minulle. Sitten iski kaamea krapula, mutta onneksi kerettiin lihalliset nautinnot nauttia sitä ennen. Poistuessamme matkustajakodista läksimme eri suuntiin, kyselemättä kukas olet mistä tulit. Se oli molemmille vain sellainen, nauti vähän, otetaan vielä kerran, nyt hyvä, kiitos sinulle rupeama. Se nainen/tyttö joka jäi siihen hullun suharin taksiin, tuli parinpäivän myöhemmin kaupungilla vastaan. Juttelimme ja olimme pahoillamme pilalle menneestä edellisestä kerrasta. Mutta kun nämä Helsingin suharien tavat tiesi, niin ei siinä ollut mitään ihmettelemistä, annettakoon se heille anteeksi, sillä ei ne kaikki ajaneet täysillä, enkä tarkoita vauhtia. Tällainen edellä kerrottu Hesan suharien toiminta oli minulle tuttua, eli ei ollut ensimmäinen kerta kun minulta jäi matka kesken Hesan suharin kyydissä. Heillä kun oli tapana ajella pitempää reittejä etenkin silloin jos kyydittävät olivat maalaiset. Tein kerran kokeilu mielessä tällaisen "mualaesen taksiajelun hesassa" . Aivan sen takia koska mummoni ei uskonut että sellaista tapahtuu. Mummoni on hesalaisia Annankadun kasvatteja, kuten on äitini ja hänen koko sukunsa, mitä nyt jokunen on muuttanut maalle eli Riihimäelle ja Oittiin. Isäni oli savolainen ja maailman paras ihminen, äidistä en voi sanoa samaa. Niin siis teimme mummon kanssa taksin ajeluja joissa minä huastelin murteella, ja katsoa mitä reittiä ne ajavat. Mummo ei etenkään ei tällaiseen taksien hujaukseen uskonut, etenkään siksi koska hänen veljen tyttärenmies oli Helsingin taksi suhareita, ja oli näin myöskin minun sukulainen. Kävelimme mummoni kanssa Annankadulta hänen asunnoltaan rautatieasemalle ja otimme sieltä taksin takaisin Annankadulle. Sovimme että vain minä puhun, koska osaan puhua murteella, laitoimme päällemme tavalliset arkivaatteet, näyttääksemme "maalaisilta". Muistan kuinka mummo tälläsi huviaan, ja kysyi, näytänkö maalaiselta. Me otettiin rautatieasemalta taksi. Sanoimme osoite ja minä höpötin kaikkea Savon murteella ja mummo nyökkäili. Se meni täydestä ja taksi luuli meitä maalaisiksi, olimme tulleet junalla Hesaan. Sanoin taksille osoitteeksi Annankadun ja suhari läksi ajamaa, mutta ihme reittiä. Huomautin siitä hänelle, jolloin suhari kysyi, käyttekö useinkin Helsingissä. Sanoin siihen, kyllä täällä tulee aika paljon pyörittyä, mutta tämä minun mummo asuu Annankadulla. Suhari vilkaisi olkansa yli mummoa ja vilkuili peilin kautta minua, ja alkoi selittää outoa reitti valintaansa. Silloin mummo avasi sanaisen arkkunsa ja sanoi, minun sukulaismiehellä on täällä taksifirma ja sanoin nimen, ja lisäsi, ettei se ole mikään sukulainen vaan tyttärenmies, ja hän ajaa aina toista reittiä kun tulen maalta. Suhari oli loppumatkan hiljaa, perillä Annankadulla sanoi, anteeksi tämä reittivalinta, kyyti ei maksa mitään. Me poistuimme kyydistä ja taksi meni menojaan, Nyt mummi uskoi mikä oli Hesan taksin tapa, hän sanoi nauraen, ajetaan toistenkin näin, tämä on halpaa.
FENNIA
Menin kerran kaupungilla ollessani, olin silloinkin yksi enkä taaskaan muista miksi yksin, vaimo? Mutta kuitenkin silloin toteutin suunnitelmani käydä joskus iltaa istumassa Fenniassa, Se oli muistaakseni perjantai päivä. Istui ensin jonkun aikaa vakio paikassani rautatieaseman läheisessä pubissa, sitten ravintola Fenniaan. Fennia ravintola on usein esillä vanhoissa suomalaisissa elokuvissa rikkaiden ravintolana. Ja se oli tosiaan hieno ravintola, vessassa oli parturi, joka leikkasi hiukset tai parran, häneltä myös sai partavettä ja deodoranttia, häneltä sai ostettua koko putelia tai vai suihkaisun pientä maksua vastaan, hänellä oli myytävänä hammasharjoja sekä tahnaa, oli jopa kravatteja ja rusetteja, ja hän lankkasi kengät tarvittaessa. Se oli perjantai ilta kun menin sinne, ravintolassa jossa oli silloin soittamassa oli tähtitanssit, eli joku tunnettu tähtiartisti on sinä iltana esiintymässä. Sinä perjantaina oli Henry Theel soittajineen, joten meillä oli vapaailta. Niin siis kun menin sinne Fenniaan, katsoin ensimmäiseksi ovelta tai paremminkin aulasta salin puolelle, niin se näytti olevan täysi. Kysyin hovimestarilta joka seisoi siinä aulassa, olisiko mahdollisesti yhtä vapaata paikkaa. Hovimestari katsoi kirjastaan ja näytti sitten pöydän missä oli vapaata. Menin pöydän luo ja kysyin vielä varmuuden vuoksi mieheltä joka istui pöydässä, onko vapaata. Vapaata oli joten istahdin pöytään, esittelin itseni, ja tilasin tarjoilijalta, joka oli tullut perässäni vodkan vichyllä. Tarjoilija toi juoman ja pöydässä istuvan mies, käytän hänestä tässä tarinassa nimeä kaveri, ja hän, siis tämä kaveri nosti lasiaan ja sanoi skool hyvälle illalle, sanoin skool. Samaa juon minullakin mutta ilman vodkaa, sanoi kaveri. Sanoin siihen, tulee halvemmaksi eikä ole krapulaa huomenna. Niinpä niin sanoi kaveri ja kysyi, saako hän kertoa vähän itsestään ja ehdottaa yhtä asiaa. Ajattelin, saakeli ei kai se ole homo, ja ala heti ehdottelemaan. Sanoin kuitenkin, siitä vaan anna tulla. Kaveri kertoi mitä tekee ja miksi hän juomissaan ei ole vodkaa. Hän kertoi myös työskentelevänsä pääasiassa ravintolassa, mutta ei ole ravintola työntekijä, ja nauroi sitten. Kertoi olevansa "naurattaja" tai pelimies, miten sitä ammattia kukin haluaa nimitellä ja nauroi taas. Kertoi naurattavansa pääasiassa vanhoja naisia, ne nauravat herkemmin ja nauroi taas itse. Hän kertoi juuri edellisen kahdenviikon duuninsa loppuneen, eli ne naurut oli naurettu, ja oli nyt etsimässä uusia töitä, eikä ole kuin muutama markka taskussa. Hän ehdotti että voisinko vähän jelpata häntä, tässä työnhaussa, Sanoin, jos osaan niin mikä ettei. Seuraavaksi hän kertoi mikä olisi minun roolini siinä työnhaku prosessissa. Eli kun sopivan nainen löytyy, niin hän tanssittaa ja puhuu sille kaikkea paskaa, ja pyytää pöytään istumaan, ja tässä tapauksessa meidän pöytään. Naisilla on yleensä oma juoma, ja hän (naurattaja) on juovinaan vodkaa vichyllä. Naiset yleensä pyytää jossakin vaiheessa iltaa, anna kun maistan sinun juomaa tai jotain vastaavaa. Olen saattanut mainita jossakin vaiheessa iltaa naiselle juovani votkaa, jos hän nyt maistaakin juomaani ja se onkin pelkkää vichyä, se on nolo, ja saattaa jopa jäädä työpaikka saamatta. Nainen voi luulla minua huijariksi ja persaukiseksi hännystelijäksi, ja taa kaveri nauraa makeasti, ja kertoo sitten lisää, että yleensä hänellä on rahaa vähintään yhteen vodkaan ja sen rinnalle pelkkä vichyn jäillä. Vodka vichyllä on myös siitä hyvä juoma, ettei naiset yleensä sitä maista saatikka juo. Se ei ole naisten juoma, se on ryssän juoma, niin kuin eräs nainen hänelle oli sanonut.. Mutta nyt hänellä ei ole rahaa, joten pelataanko tällaista peliä, että pidetään lasimme vierekkäin keskellä pöytää. Hän itse juo vichyä, mutta jos nainen haluaa maistaa hänen juomaa, niin hän antaa naiselle minun lasista. Sanoin, voin ostaa vodkan vichyllä sinulle, niin ei tarvitse mitään peliä pelata, Ei ei ei missään nimessä, pelataan nyt vain näin, jo se sinulle sopii, kaveri sanoi. Sanoin, Ok pelataan sitten. Sitten kaveri selitti naureskellen. Katsos kun hän on töissä ja paremminkin töitä etsimässä ja silloin ei ryypätä, vichyä vaan litkitään, täytyy olla skarppina ja ajatus sekä ajoitus kohdallaan muuten mokailee. Ajatteli auttaa miestä pääsemään ammatissaan eteenpäin. Joten sanoin, minulle sopii mainiosti. Sitten kaveri sanoi että on siinä mahdollisuus toisinkin päin käydä, eli nainen alkaa häntä juottamaan ja tilaa juomia pöytään. Niin siinä tapauksessa minun täytyy hakea vastaavan näköistä juomaa mutta ilman alkoholia. Hän joisi ne alkoholittomat ja minä saisin ne naisen hänelle tarjoamat alkoholijuomat. Kaveri naurahti ja sanoi, eikös olekin yksinkertaisen monimutkaista. Sanoin kuvion olevan tutun, nuorempana baarissa kun alaikäisiä oli samassa pöydässä, missä juotiin kaljaa, niin käytettiin tällaista samantapaista kuviota, jotta alaikäisetkin pääsi kaljanmakuun. Työt on aina suunniteltava hyvin etukäteen sanoi kaveri ja lupasi että saisin illanmittaan maksun kaikesta. Minua oli kiusannut tuon "työn" toimenkuva ja mielekkyys, joten kysyin sitä kaverilta. Kaveri sanoi - No se riippuu työpaikasta ja työntekijällä ei saa riippua, ainakaan aina ja naurua päälle. Jos työnantaja, sanan varsinaisessa merkityksessä, antaja on vanha haiseva ryppyperse niin se on, sanoisiko raskasta työtä, mutta rahalla saa, minuakin ja nauroi. Mitä enemmän rahaa niin sitä enemmän saa, mutta pääasiassa katselen aina ensin kevyempiä hommia, ymmärrätkö, jos on ryppyperse ja tarvitsee vain joka toinen päivä hoonaus, niin sekin voi olla jo raskasta. Mutta jos on kaunis hyvälihainen eikä perse ole rypyssä ja naurua, niin jos on sileäperseinen ja tarvitsee viisi kertaa päivässä hoonausta, niin ei se vielä välttämättä käy raskaaksi, tiedät varmaan mitä tarkoitan, vastasin kyllä. Sitten kaveri löysi sopivan naisen, nainen oli juhlatuulella joten juttu luisti, ja hauskaa oli. Kaveri esitteli minut naiselle, sanoi nimekseni Kim Holmi, joka ei kylläkään ollut oikeanimeni, en ollut nimeä ennen kuullut, mutta olin sen illan Kim. Aina kun piti jotain "veistellä/keksiä" eli olla kaveri tarinan tukena, niin hän iski silmää. Ja minä yritin parhaani mukaan keksi jotain tilanteeseen sopivaa, mikä edisti kaverin ammatillisia pyrkimyksiä. Kellon ollessa yli puolenyön niin kaveri ja nainen alkoivat tehdä lähtöä naisen asunnolle. Lähtiessään kaveri kiitti seurasta ja sanoi hoitavansa, mitä oli luvannut. Nainen kävi lähtiessään halaamassa ja antoi jopa suukon ihan suoraan suulle, pienen imaisun kera, ja he poistuivat. Kun katsoin naista siinä pöydässäni, niin hän oli mielestäni kaverin kertomien kriteerin perusteella sitä sileä perseistä kevyempää duunia. Vähän ajan kuluttua tapahtui se, minkä pelimies oli luvannut, eli minulle tuotiin pöytään vodka vichyllä. Näytin tarjoilijalle lasiani ja sanoin etten ole tilannut mitään. Tarjoilija sanoi, Pariskunta joka oli pöydässänne maksoi lähtiessään teille viisi vodka vichyllä. Sanoin, no sitten juodaan pois. Istuin siinä ja kuuntelin orkesterin musiikkia, sekä nautin vodkaa vichyllä. Rupesi tuntumaan etten kaikkia viittä vodkaa voi juoda, mutta yritän kun on maksettu. Mutta aivan kuin tilauksesta juoma apua saapui päihtyneen naisen muodossa, kivan näköinen olikin. Hyvä tarkoitushan sillä naisella oli, hän kertoi toiveensa heti kun istuutui pöytääni, eli mitä hän halusi, eikä se ollut vodkaa vichyllä. Sanoin siihen, saamasi pitää. Joimme ne minulle tilatut vodkat pois ja läksimme sitten toteuttamaan toivetta. Menimme Fennian nurkan takana olevaan matkustajakotiin, toiveiden taloon. Missä yövyimme, mutta emme kuitenkaan nukkuneet, sillä tämä petikumppanini oli kuin olikin sitä sileä perseitä tyyppiä, siis ei mikään ryppyperse, joten toiveita toteutettiin useampaankin kertaan. Aamulla sitten poistuimme eri suuntiin, eli kumpikin omille teilleen, ja ah niin tyytyväisinä.
Menin kerran kaupungilla ollessani, olin silloinkin yksi enkä taaskaan muista miksi yksin, vaimo? Mutta kuitenkin silloin toteutin suunnitelmani käydä joskus iltaa istumassa Fenniassa, Se oli muistaakseni perjantai päivä. Istui ensin jonkun aikaa vakio paikassani rautatieaseman läheisessä pubissa, sitten ravintola Fenniaan. Fennia ravintola on usein esillä vanhoissa suomalaisissa elokuvissa rikkaiden ravintolana. Ja se oli tosiaan hieno ravintola, vessassa oli parturi, joka leikkasi hiukset tai parran, häneltä myös sai partavettä ja deodoranttia, häneltä sai ostettua koko putelia tai vai suihkaisun pientä maksua vastaan, hänellä oli myytävänä hammasharjoja sekä tahnaa, oli jopa kravatteja ja rusetteja, ja hän lankkasi kengät tarvittaessa. Se oli perjantai ilta kun menin sinne, ravintolassa jossa oli silloin soittamassa oli tähtitanssit, eli joku tunnettu tähtiartisti on sinä iltana esiintymässä. Sinä perjantaina oli Henry Theel soittajineen, joten meillä oli vapaailta. Niin siis kun menin sinne Fenniaan, katsoin ensimmäiseksi ovelta tai paremminkin aulasta salin puolelle, niin se näytti olevan täysi. Kysyin hovimestarilta joka seisoi siinä aulassa, olisiko mahdollisesti yhtä vapaata paikkaa. Hovimestari katsoi kirjastaan ja näytti sitten pöydän missä oli vapaata. Menin pöydän luo ja kysyin vielä varmuuden vuoksi mieheltä joka istui pöydässä, onko vapaata. Vapaata oli joten istahdin pöytään, esittelin itseni, ja tilasin tarjoilijalta, joka oli tullut perässäni vodkan vichyllä. Tarjoilija toi juoman ja pöydässä istuvan mies, käytän hänestä tässä tarinassa nimeä kaveri, ja hän, siis tämä kaveri nosti lasiaan ja sanoi skool hyvälle illalle, sanoin skool. Samaa juon minullakin mutta ilman vodkaa, sanoi kaveri. Sanoin siihen, tulee halvemmaksi eikä ole krapulaa huomenna. Niinpä niin sanoi kaveri ja kysyi, saako hän kertoa vähän itsestään ja ehdottaa yhtä asiaa. Ajattelin, saakeli ei kai se ole homo, ja ala heti ehdottelemaan. Sanoin kuitenkin, siitä vaan anna tulla. Kaveri kertoi mitä tekee ja miksi hän juomissaan ei ole vodkaa. Hän kertoi myös työskentelevänsä pääasiassa ravintolassa, mutta ei ole ravintola työntekijä, ja nauroi sitten. Kertoi olevansa "naurattaja" tai pelimies, miten sitä ammattia kukin haluaa nimitellä ja nauroi taas. Kertoi naurattavansa pääasiassa vanhoja naisia, ne nauravat herkemmin ja nauroi taas itse. Hän kertoi juuri edellisen kahdenviikon duuninsa loppuneen, eli ne naurut oli naurettu, ja oli nyt etsimässä uusia töitä, eikä ole kuin muutama markka taskussa. Hän ehdotti että voisinko vähän jelpata häntä, tässä työnhaussa, Sanoin, jos osaan niin mikä ettei. Seuraavaksi hän kertoi mikä olisi minun roolini siinä työnhaku prosessissa. Eli kun sopivan nainen löytyy, niin hän tanssittaa ja puhuu sille kaikkea paskaa, ja pyytää pöytään istumaan, ja tässä tapauksessa meidän pöytään. Naisilla on yleensä oma juoma, ja hän (naurattaja) on juovinaan vodkaa vichyllä. Naiset yleensä pyytää jossakin vaiheessa iltaa, anna kun maistan sinun juomaa tai jotain vastaavaa. Olen saattanut mainita jossakin vaiheessa iltaa naiselle juovani votkaa, jos hän nyt maistaakin juomaani ja se onkin pelkkää vichyä, se on nolo, ja saattaa jopa jäädä työpaikka saamatta. Nainen voi luulla minua huijariksi ja persaukiseksi hännystelijäksi, ja taa kaveri nauraa makeasti, ja kertoo sitten lisää, että yleensä hänellä on rahaa vähintään yhteen vodkaan ja sen rinnalle pelkkä vichyn jäillä. Vodka vichyllä on myös siitä hyvä juoma, ettei naiset yleensä sitä maista saatikka juo. Se ei ole naisten juoma, se on ryssän juoma, niin kuin eräs nainen hänelle oli sanonut.. Mutta nyt hänellä ei ole rahaa, joten pelataanko tällaista peliä, että pidetään lasimme vierekkäin keskellä pöytää. Hän itse juo vichyä, mutta jos nainen haluaa maistaa hänen juomaa, niin hän antaa naiselle minun lasista. Sanoin, voin ostaa vodkan vichyllä sinulle, niin ei tarvitse mitään peliä pelata, Ei ei ei missään nimessä, pelataan nyt vain näin, jo se sinulle sopii, kaveri sanoi. Sanoin, Ok pelataan sitten. Sitten kaveri selitti naureskellen. Katsos kun hän on töissä ja paremminkin töitä etsimässä ja silloin ei ryypätä, vichyä vaan litkitään, täytyy olla skarppina ja ajatus sekä ajoitus kohdallaan muuten mokailee. Ajatteli auttaa miestä pääsemään ammatissaan eteenpäin. Joten sanoin, minulle sopii mainiosti. Sitten kaveri sanoi että on siinä mahdollisuus toisinkin päin käydä, eli nainen alkaa häntä juottamaan ja tilaa juomia pöytään. Niin siinä tapauksessa minun täytyy hakea vastaavan näköistä juomaa mutta ilman alkoholia. Hän joisi ne alkoholittomat ja minä saisin ne naisen hänelle tarjoamat alkoholijuomat. Kaveri naurahti ja sanoi, eikös olekin yksinkertaisen monimutkaista. Sanoin kuvion olevan tutun, nuorempana baarissa kun alaikäisiä oli samassa pöydässä, missä juotiin kaljaa, niin käytettiin tällaista samantapaista kuviota, jotta alaikäisetkin pääsi kaljanmakuun. Työt on aina suunniteltava hyvin etukäteen sanoi kaveri ja lupasi että saisin illanmittaan maksun kaikesta. Minua oli kiusannut tuon "työn" toimenkuva ja mielekkyys, joten kysyin sitä kaverilta. Kaveri sanoi - No se riippuu työpaikasta ja työntekijällä ei saa riippua, ainakaan aina ja naurua päälle. Jos työnantaja, sanan varsinaisessa merkityksessä, antaja on vanha haiseva ryppyperse niin se on, sanoisiko raskasta työtä, mutta rahalla saa, minuakin ja nauroi. Mitä enemmän rahaa niin sitä enemmän saa, mutta pääasiassa katselen aina ensin kevyempiä hommia, ymmärrätkö, jos on ryppyperse ja tarvitsee vain joka toinen päivä hoonaus, niin sekin voi olla jo raskasta. Mutta jos on kaunis hyvälihainen eikä perse ole rypyssä ja naurua, niin jos on sileäperseinen ja tarvitsee viisi kertaa päivässä hoonausta, niin ei se vielä välttämättä käy raskaaksi, tiedät varmaan mitä tarkoitan, vastasin kyllä. Sitten kaveri löysi sopivan naisen, nainen oli juhlatuulella joten juttu luisti, ja hauskaa oli. Kaveri esitteli minut naiselle, sanoi nimekseni Kim Holmi, joka ei kylläkään ollut oikeanimeni, en ollut nimeä ennen kuullut, mutta olin sen illan Kim. Aina kun piti jotain "veistellä/keksiä" eli olla kaveri tarinan tukena, niin hän iski silmää. Ja minä yritin parhaani mukaan keksi jotain tilanteeseen sopivaa, mikä edisti kaverin ammatillisia pyrkimyksiä. Kellon ollessa yli puolenyön niin kaveri ja nainen alkoivat tehdä lähtöä naisen asunnolle. Lähtiessään kaveri kiitti seurasta ja sanoi hoitavansa, mitä oli luvannut. Nainen kävi lähtiessään halaamassa ja antoi jopa suukon ihan suoraan suulle, pienen imaisun kera, ja he poistuivat. Kun katsoin naista siinä pöydässäni, niin hän oli mielestäni kaverin kertomien kriteerin perusteella sitä sileä perseistä kevyempää duunia. Vähän ajan kuluttua tapahtui se, minkä pelimies oli luvannut, eli minulle tuotiin pöytään vodka vichyllä. Näytin tarjoilijalle lasiani ja sanoin etten ole tilannut mitään. Tarjoilija sanoi, Pariskunta joka oli pöydässänne maksoi lähtiessään teille viisi vodka vichyllä. Sanoin, no sitten juodaan pois. Istuin siinä ja kuuntelin orkesterin musiikkia, sekä nautin vodkaa vichyllä. Rupesi tuntumaan etten kaikkia viittä vodkaa voi juoda, mutta yritän kun on maksettu. Mutta aivan kuin tilauksesta juoma apua saapui päihtyneen naisen muodossa, kivan näköinen olikin. Hyvä tarkoitushan sillä naisella oli, hän kertoi toiveensa heti kun istuutui pöytääni, eli mitä hän halusi, eikä se ollut vodkaa vichyllä. Sanoin siihen, saamasi pitää. Joimme ne minulle tilatut vodkat pois ja läksimme sitten toteuttamaan toivetta. Menimme Fennian nurkan takana olevaan matkustajakotiin, toiveiden taloon. Missä yövyimme, mutta emme kuitenkaan nukkuneet, sillä tämä petikumppanini oli kuin olikin sitä sileä perseitä tyyppiä, siis ei mikään ryppyperse, joten toiveita toteutettiin useampaankin kertaan. Aamulla sitten poistuimme eri suuntiin, eli kumpikin omille teilleen, ja ah niin tyytyväisinä.
Tällä sivulla on kaikenlaista tarinaa vapaa-ajasta, siitä ajasta, kun antoi mennä vaan, nuoruus on kerran vain, eli siinä hetkessä. Aloitan Helsinkiin muutostamme, siis minä ja tyttöystäväni, olin silloin vielä avioliitossa ja olin 21v. Mutta tarinaa on myöskin myöhemmiltä vuosilta.
HELSINKI
Kun eka vaimon kanssa olin tehnyt asiat selväksi, eli avioliitto oli loppu, siis käytännössä loppu mutta paperilla olimme vielä virallisesti naimisissa, mutta sehän oli vain paperi. Mutta uusi tyttöystäväni, oli todellisuutta, hän oli se sama tyttö jonka kanssa olin vintillä ja jonka luona piipahdin mossella (auto), hänen opiskelut oli opiskeltu ja oli aika siirtyä työelämään, koska molemmat olimme myös valmiit vaihtamaan maisemaa, niin suuntasimme Helsinkiin. Muutto kuormani oli vain putkikassi, jossa oli vaatteet ja hygienia tarpeet, kaikkea ei tartte mukanaan hissata, kauppoja löytyy joka paikasta.
Oli kuuma kesäyö kun saavuimme junalla Helsinkiin. Meillä ei ollut asuntoa eikä muutakaan paikkaa minne mennä, mutta se ei ollut ongelma. Minulla oli kyllä sukulaisia kaupungissa, Tyttö oli ollut aikaisemmin Helsingissä töissä, joten tuttuja olisi ollut. Mutta ei me toisten nurkkiin. Mummoa (äidin äiti) kävin morjestamassa, muita sukulaisia en. Meidän tarkoitus oli ensi alkuun vain pyöriä Hesassa jonkin aikaa, siellä sun täällä ja katsoa mitä eteen tulee. Työpaikat oli molemmilla jo etukäteen sovittu, mutta sitä milloin tulemme töihin ei ollut sovittu, eihän sitä nyt heti töihin. Ensimmäisen yön tai paremminkin aamuyön vietimme rautatieasemalla. Torkkuimmet asemaravintolan edessä olevilla penkeillä. Sitä iloa ei pitkään kestänyt, koska sain porttikiellon asemalle, koska asuin siellä, niin ne vartijat väitti, no tavallaan asuinkin. Muutaman kerran yritin kävellä rautatieaseman läpi, niin heti olivat käännyttämässä. Kun pääsin City-Anttilaan töihin niin se porttikielto oli purettava, koska Anttilaan mentiin asematunnelin kautta, siis me työntekijät menimme.
Muutaman vuorokauden pyörittyämme asemanliepeillä, oli meininki ja aseman vakioporukka jo tuttua. Esim, kun rautatieaseman lähistön ravintolat menivät kiinni , alkoi päihtyneitä ihmisiä kertyä rautatieasemalle ja sen ympäristöön. Päihtyneitten lisäksi asemalle tuli myös maksullisia naisia sekä poikia myymään itseään. Tuli viinanmyyjiä sekä kaikenkarvaista alamaailman porukkaa. Rautatieasema heräsi hetkeksi elämään aamuyön tunteina. Mekin tilasimme joskus viinapullon tutulta trokarilta unilääkkeeksi. Trokari toi pullon bussilaiturille, tämän jälkeen yleensä kävelimme makkara talon suunta ottamaan ryypyt, eka ryypyn otti trokari, kunnon ryyppy täytyi ottaakin, eikä kielen kostuketta. Tällä varmistettiin juoman juomakelpoisuus.
HELSINKI
Kun eka vaimon kanssa olin tehnyt asiat selväksi, eli avioliitto oli loppu, siis käytännössä loppu mutta paperilla olimme vielä virallisesti naimisissa, mutta sehän oli vain paperi. Mutta uusi tyttöystäväni, oli todellisuutta, hän oli se sama tyttö jonka kanssa olin vintillä ja jonka luona piipahdin mossella (auto), hänen opiskelut oli opiskeltu ja oli aika siirtyä työelämään, koska molemmat olimme myös valmiit vaihtamaan maisemaa, niin suuntasimme Helsinkiin. Muutto kuormani oli vain putkikassi, jossa oli vaatteet ja hygienia tarpeet, kaikkea ei tartte mukanaan hissata, kauppoja löytyy joka paikasta.
Oli kuuma kesäyö kun saavuimme junalla Helsinkiin. Meillä ei ollut asuntoa eikä muutakaan paikkaa minne mennä, mutta se ei ollut ongelma. Minulla oli kyllä sukulaisia kaupungissa, Tyttö oli ollut aikaisemmin Helsingissä töissä, joten tuttuja olisi ollut. Mutta ei me toisten nurkkiin. Mummoa (äidin äiti) kävin morjestamassa, muita sukulaisia en. Meidän tarkoitus oli ensi alkuun vain pyöriä Hesassa jonkin aikaa, siellä sun täällä ja katsoa mitä eteen tulee. Työpaikat oli molemmilla jo etukäteen sovittu, mutta sitä milloin tulemme töihin ei ollut sovittu, eihän sitä nyt heti töihin. Ensimmäisen yön tai paremminkin aamuyön vietimme rautatieasemalla. Torkkuimmet asemaravintolan edessä olevilla penkeillä. Sitä iloa ei pitkään kestänyt, koska sain porttikiellon asemalle, koska asuin siellä, niin ne vartijat väitti, no tavallaan asuinkin. Muutaman kerran yritin kävellä rautatieaseman läpi, niin heti olivat käännyttämässä. Kun pääsin City-Anttilaan töihin niin se porttikielto oli purettava, koska Anttilaan mentiin asematunnelin kautta, siis me työntekijät menimme.
Muutaman vuorokauden pyörittyämme asemanliepeillä, oli meininki ja aseman vakioporukka jo tuttua. Esim, kun rautatieaseman lähistön ravintolat menivät kiinni , alkoi päihtyneitä ihmisiä kertyä rautatieasemalle ja sen ympäristöön. Päihtyneitten lisäksi asemalle tuli myös maksullisia naisia sekä poikia myymään itseään. Tuli viinanmyyjiä sekä kaikenkarvaista alamaailman porukkaa. Rautatieasema heräsi hetkeksi elämään aamuyön tunteina. Mekin tilasimme joskus viinapullon tutulta trokarilta unilääkkeeksi. Trokari toi pullon bussilaiturille, tämän jälkeen yleensä kävelimme makkara talon suunta ottamaan ryypyt, eka ryypyn otti trokari, kunnon ryyppy täytyi ottaakin, eikä kielen kostuketta. Tällä varmistettiin juoman juomakelpoisuus.
KORSO
Kun näistä Etelä-suomalaiset vastaan maalaiset (heinäkengät) asettelusta olen aloittanut kertomisen, niin jatkan vielä samasta aiheesta vielä yhden tarina verran. Meidän, siis minun ja tyttöni seuraava siirtymä oli Korso, syystä että menimme töihin, minun työni oli Vantaalla lentokentän vieressä ja tyttöni Helsingissä. Sain työsuhdeasunnon Korsossa ja tyttöni sai asunnon samoilta nurkilta, joka oli piharakennus jonkun kaukaisen sukulaisen, mutta sopi hyvin lemmiskelyyn, mitäpä muuta me nuoret osattiin harrastaakkaan. Korso tunnettiin 70-luvulla villinäläntenä. Muun muassa eräässä kapakassa siellä huijattiin asiakkaita. Työkaverini meni tilipäivänä tähän kyseiseen kapakkaan ryyppäämään, sillä seurauksella että rahat hävisi. Kuukauden palkka, jota ei juomalla ollut mahdollista kokonaan tuhlata, yksin yhdessä illassa. Kaveri tiesi kyseisen kapakan maineen, koska häntä oli siitä varoitettu. Mutta eihän me Suomalaiset uskota, ennen kuin se omalle kohdalle sattuu. Nyt se kaveri väitti, kapakka vei hänen rahat. Mutta oliko asia näin. Päätimme ottaa siitä selvää. Menin lauantai iltana yhdessä parin kaverin kanssa tähän tiettyyn kapakkaan. Teimme ennen sinne menoa suunnitelma, että otamme kaikki reippaaseen tahtiin juomaa, mutta vain kaksi meistä juo ne oikeasti. Yksi vai näyttelee juovansa, ja hän myös hoitaa rahaliikenteen, eli maksamisen. Tähän humalaista näyttelemään valittiin työporukkamme suulain kaveri, hänellä oli syntymähumala koko ajan päällä. Heti alkuillasta alkoi rahaa häviämään, ja heidän systeeminsä selvisi meille, joka oli aivan simppeli. Eli kun tarjoilija toi pöytään juomat, ja lasku oli esim. 35 mk. Humalaista näytellyt kaveri antoi tarjoilijalle 100 mk, tarjoilija läksi kassalle, toi sitten palautusrahan 15 mk. eli 100 - 35 =15 (50mk puuttui). Tässä vaiheessa emme vielä puuttuneet asiaan, vaan tilattiin lisää juomaa. Osa juomista maksettiin tasarahalla, ja pari isommalla setelillä, vain katsoaksemme toistuuko tämä palauturaha juttu. Näin saimme myös varmuuden ettei yksittäisestä virheestä ollut kyse. Kutsuimme tarjoilijan paikalle, kysyimme häneltä, miksi rahasta vastataan aina väärin. Tässä vaiheessa myös humalaista näytellyt kaveri kertoi olevansa selvin päin. Tarjoilija sanoi hetkinen, ja poistui paikalta, palasi sitten portsarin kanssa. Yritimme keskustella hävinneistä rahoista heidän kanssaan, mutta se ei onnistunut. Portsari käski meitä poistumaa kapakasta, mutta emme suostuneet lähtemään, ennen kuin saamme rahamme. Mitään virhettä ei ollut tapahtunut, kaikki on mennyt täysin oikein, portsarin mukaan, ja meidän täytyy poistua. Mutta me emme poistuneet, me halusimme rahamme, joten henkilökunta soitti poliisit paikalle. Nämä poliisit sitten saattoivat meidät ulos siitä kapakasta. Saimme myös elinikäisen porttikiellon kyseiseen kapakkaan. Kaikki ei mennyt aivan oikein, mutta poliisit olivatkin Korsosta, me emme.
VENEILYÄ - AUTOILUA
Välillä sitä mennä leuhotti miten sattui, ainakin silloin kun oli vapaa, siis ei minkäänlaista vakavaa suhdetta tässä jutussa sitä leuhotti vaikka oli vaimon kanssa yhdessä, mutta vain kavereina. Joskus kavereitten kanssa innostuin ottamaan kuppia reilummin, mutta vain silloin kun tiesi ettei työ häiritse kupinottoa. Olin silloin itse myös ravintola alalla (vaimon kanssa oli se kapakka). Minulla oli tällainen ottoilta kahden kaverin kanssa. Kaverit olivat älykkö jape, joka ei koskaan tehnyt mitään oikeita töitä, hän oli ylioppilas ja opiskeli teologian aikomuksenaan valmistua papiksi. Mutta opinnot jäivät kesken, kun tuli linnaan kutsu. Ei kuitenkaan presidentin linnaan vaan Sukevalle. Japen mielestä papin homma oli kuin hänelle luotu, koska uskonto on täyttä huijausta, ja hän hallitsee sen, siis huijaamisen. Ei hän koskaan tehnyt mitään vakavaa rikosta, ainoastaan huijasi ja tehtaili petoksia, sekä sivuhommana kassakaappi murtoja. Hän oli istunut vankilassa kuusitoistavuotta (16v) näitten tekosiensa takia. Toinen kaveri tässä ottoillassa oli keke, saakelin hyvän näköinen rakennusmies, siis hyvän näköinen naisten mielestä. Tätä synnynnäistä lahjaansa hän käytti siekailematta hyväksi, naisten keskuudessa. Istuin kerran hänen kanssaan kapakassa, niin siihen tuli humalainen mieshenkilö utelemaan häneltä, - miksi hän ei ole avioitunut, luulisi tuolla pärställä vaimon saavan -, keke vastasi, - ei tässä omaa akkaa tartte, kun aika menee muitten kiimaisia akkoja naidessa -. Olin siis näiden kahden kaverin kanssa ottamassa kuppia paikallisessa ravintolassa. Kun jape ehdotti siirtymistä sieltä huvilalle, jonne hänellä oli avaimet ja siellä olisi laadukkaita juomia, voisimme jatkaa kupinottoa siellä. Eikä sinne olisi pitkämatka, vain järvenselän yli vastarannalle, vene löytyy satamasta, kertoili jape. Keke vastasi siihen puolileikillään, - niin veneitä kyllä satamasta löytyy, mutta saako niitä ottaa. Jape vain naurahti. Eikä meidän juomien takia sinne kannata lähteä, sanoi keken. Mutta voisihan sitä käydä veneilemässä, ja samalla käydä siellä huvilalla ottamassa muutamat, tuumasin minä. Joten lähdettiin siitä sitten kävelemään satamaa kohti. Soitin puhelinkopista ravintolaan, vaimo oli siellä "pomotus" vuorossa. Käskin tekemään hyvät retkisapuskat kolmelle, me lähdetään veneilemään. Pyysin sitten japea hakemaan ne sapuskat ravintolasta. Vaimoni oli laittanut pesuvadin täyteen ruokaa, siinä oli ranskalaisia, salaattia, kinkkua, makkaraa ym ym herkkuja. Satamassa jape haki veneen, joka oli pieni kilpavene, pieni "mäkärä". Se oli hupaisa näky, kun hän veti sitä venettä perässään, rantavedessä kahlaten, se oli saakelin hyvä vitsi. Mutta ei se ollutkaan vitsi, vaan sillä mäkärällä meidän oli tarkoitus järvenselkäylittää, niin hän oli suunnitellut. Tuttu vene hänelle, oli ajanut sillä ennenkin. Me keken kanssa, - tuohan uppoaa kun me kaikki siihen mennään -. Se oli kilpavene, jossa kuski istui veneen pohjalla. Mutta japella oli siihen suunnitelma jo valmiina. Eli vene vietiin pitkän rantalaiturin rannanpuoleiseen päähän. Ruokavati laitettiin ensin sisälle veneen keulaan, Sitten jape kuskinpaikalle istumaan, moottori kiskaistiin käyntiin. Jonka jälkeen juoksimme keken kanssa toiseen päähän laituria. Keke asettui istumaan laiturinreunalle, ja minä pollarin parrunpäälle seisomaan? Laiturilla ja parrulla oli väliä n.1.5 m, siitä ei veneet normaalisti ajaneet, mutta nyt me.. Kun olimme valmiit jape läksi liikkeelle, hyppäsimme kyytiin kun vene oli meidän kohdalla, ja samassa jape laittoi tehot täysille, ja läksimme täyttä vauhti ulappaa kohti. Saimme otteet japen vaatteista kun hyppäsimme kyytiin. Mutta se ei ollut helppoa, jos olisi töpeksinyt niin olisi pudonnut kyydistä, onneksi niin ei käynyt. Ja niin me "liitelimme" yli järvenselän. Vettä roiskui niin maan perusteellisesti siinä "liidellessä", tai oikeammin vettä kyntäessä. Veneenperä, jossa me keken kanssa olimme kulki välillä pinnalla, ja välillä upoksissa, aallokon mukaan. Mutta keula pystyssä ja kovaa vauhtia mentiin. Kun huvila jo näkyi, joka oli sellainen vanhanajan pitsihuvila, niin siis kun lähestyimme huvilanrantaa, jape ilmoitti ajavansa täysillä mahdollisimman lähelle rantaa, ja sammuttavan moottorin vauhdissa. Niin hän myös teki, jolloin vene upposi ja pysähtyi muutaman metrin päähän rannasta. Me upposimme myös, mutta märkiä me oltiin jo ennestään, joten se ei haitannut mitään, olihan kesä joka kuivasi vaatteet. Menimme huvilan terassille istumaa, jape meni hakemaan sisältä juomaa, en nähnyt millaisella avaimella hän oven aukaisi, mutta väliäkö sillä. Me joimme niitä laadukkaita juomia ja söimme retkieväitämme siinä terassilla istuen. Vene jäi rantaan vedenalle, vain osamoottori ja vähän keulaa näkyi. Hämärän tultua siirryimme huvilan sisälle, vaatteetkin olivat kuivaneet, joten emme kastellee mitään. Eikä se ollut mikään huvila, vaan oikea luxus huvila, hieno paikka.
Siellä jatkoimme kupinottoa ja ruokavadin tyhjentämistä. Niin kai se oli mennyt, ja koko yö? Minun muistikuvat loppui siihen. Saunassa ei ainakaan oltu käyty, sillä tunsin kaverit, ja tiesin ettei meistä kolmesta kukaan ollut saunafani, eli jos pidimme hauskaa, niin siihen ei saunominen kuulunut, ellei mukana ollut naisia. Seuraava muistikuva on seuraavalta aamulta, ja kaupungista rautatiesillan alta, vetämässä soutuvenettä rantaan. Siinä rannassa sitten jape ja keke innostuivat ottamaan mittaa toisistaan. Riitaa heille tuli naisesta, japen silloinen vaimo kun sattui olemaan keken entinen porausalusta, ja nyt he riitelivät siitä kuka on saanut milloin ja keneltä. Kysyin pukareilta, kenen syy on kun vaimo menee viereisiin, 1. Onko se sen äijän joka nai vaimoasi sydämensä kyllyydestä, 2. Vai onko se vaimon syy, kun sen tekee mieli ky....ä 3. Vai onko se kenties aviomiehen syy, joka ei anna tarpeeksi sitä ky...ä vaimolle. Tarjosin myös kavereille vastaukset kysymyksiin. 1. Ei se ainakaan ole sen vaimoa naineen vieraan miehen syy, mistä hän voi tietää mikä on tilanne kotona, jos nainen "tarjoaa", ei siinä kysellä onko aviomieheltä lupa, siitä vain ky...ä koloon ja nauttimaan. 2. Onkos se sitten vaimon syy, no ei ole. Ei kukaan mene vieraista pöydistä sorkkimaan, jos omassa pöydässä on tarpeeksi, ja saa itsensä kylläiseksi (toivottavasti ymmärsitte vertaukseni). 3, Onkos se sitten sen aviomiehen syy, no on, se on hänen syynsä. Jos aviomies ei pysty tyydyttämään vaimoaan, niin hänen on turha syyttää vaimoa ja hänen rakastelu kumppaniaan, aviomies näkee syyllisen kun katsoo peiliin. Muuten tämä pätee myös toisinpäin, eli miksi mies käy vieraissa. No siitä kinastelusta kaverit selvisivät vammoitta, täysjärkisiä miehiä kun olivat molemmat, niin tajusivat tilanteen, mitä tuota turhia. Se jälkeen menimme juottolaan ottamaan lääkettä. Myöhemmin minulle selvisi tämän retkiruokamme ruokavadin tarina, sen johon vaimoni oli ruuat laittanut, se oli erään meidän työntekijän koiran ruoka-astia, ravintolan takapihalta jossa se koira yleensä oli. Huvilan sekä mäkäräveneen omistaja jäi minulle hämärän peittoon, en tuntenut hyvin sitä paikkakuntaa enkä ihmisiä, koska olin kiertolainen, eli paikkakunnat vaihtui tiuhaantahtiin, aina sen mukaan missä peliäni pelasin. Mutta asialla olikin jape, joten se siitä, Me keken kanssa vain "liitelimme" siivellä. Tämä tällainen vastaava veneellä ajelu ei varmaan tulisi onnistumaan selvinpäin, eikä sitä kukaan täysijärkinen kehtaisi edes yrittää. Mutta mehän olimme humalassa, ja humalassa ihminen luulee pystyvänsä kaikkeen, no tässä nyt onneksi myös pystyttiin.
Jape oli lähtöisin samalta kylältä kuin minäkin, ja kierteli milloin missäkin. Mutta aina kun tavattiin niin tapahtui jotain extraa. Näitä erilaisia extrareissuja tuli hänen kanssa tehtyä kaikenlaisia, Kerran oltiin Mersulla aamuyöllä liikenteessä, ja rahat oli vähissä, Siihen aikaan ei ollut pankkikortteja eikä raha-automaatteja. Mutta ei hätää, jape tiesi yhden rahakkaan huoltoasemanomistajan. Huoltoasemalle mennessä jape pysähtyi sillalla, kysyin häneltä, - mikä nyt -, ei mitään ihmeellistä, on vain pari tavaraa, jotka ovat nyt liikaa, vastasi jape, ja meni auton taakse. Avasi Mersun peräluukun ja heitti pari perämoottoria järveen. Tuli takaisin autoon, vilkaisi minua ja sanoi, ylimääristä tavaraa, sitä aina joskus kertyy. Huoltoasemalla sitten Mersu vaihtui Bemariin, pienellä välirahalla. Välirahan sai jape, joten meillä oli rahaa, ja matka jatkui. Mikäli olin oikein ymmärtänyt, niin jape ei edes omistanut sitä Mersua, minkä hän möi. En tuntenut systeemiä miten homma toimi, mutta se huoltoasemanomistaja taisi kuulua samaan porukkaan, sellaisen käsityksen sain. Erään toisen kerran olimme jälleen liikenteessä kun alkoi tapahtua. Meidän Skodasta loppui bensa keskenmatkan, ja oli yö. Skodat oli siihen aikaan kertakäyttö autoja, joten niitä ei säästelty. Mekin kipattiin se katolleen tienluiskaan. Työnnettiin se ensiksi kaltevalle tienluiskalle, josta se oli helppo pyöräyttää kahdestaan alas luiskaan. Liftattiin sitten lähellä olevaan kirkonkylään, mentiin siellä takapihan korjaamolle. Korjaamonkaveri ja parin muun kaveria, läksivät sitten purkamaan se Skoda. Jape möi se osina sille korjaamon kaverille. Sinne tienvarteen jäi vain autonraato, kun me palattiin aamuyöstä kirkonkylälle. Kenen lie se Skoda ollut, ei se ainakaan japen ollut, sen takia se pitikin purkaa heti ja nopeasti siellä tienvarressa. Jape tunsi piirit, liikuttiinpa missä vaan.
Jape meni myöhemmin naimisiin yliopiston opettajanaisen kanssa. He perustivat asuntolan ja ostivat sitä varten kaksi kerrostaloa sekä rakensivat rivitaloja asuntolaksi. Lentelivät yksityiskoneella lomailemassa Saudi-Arabiassa ym. Jape ei ollut tyhmä, ei varmaan se yliopiston nainenkaan.
KUHMU KONEPELLISSÄ
Tämä tapahtui paljon ennen kuin minulla oli oma autokorjaamo. Enkä ole ainoastaan korjannut autoja, joskus jopa särjin niitä, tosin en tehnyt sitä tahallani, kuten en myöskään eräänä juhannuksena. Olin vuokrannut mökin siskoni sekä veljeni kanssa yhteistä juhannuksenviettoa varten, tietenkin puolisot tulivat myös sinne. Juhannusaattoilta sujui mukavasti grillaten, saunoen (minä en saunonut) ja uiden. Istuimme nuotion äärellä juomia nauttien, oli jo keskiyö. Niin aivan yllättäen ja mitään sanomatta siskoni sekä veljeni vaimonsa kanssa läksivät pois ja menivät mökin sisälle. He saivat kai tarpeekseen meidän runsaasta alkoholin käytöstä, eli minun ja vaimoni sekä siskoni miehen ryyppäämisestä. No ei siinä mitään ihmeellistä, mutta kun huomasimme heidän poistuneen meiltä salaa sieltä mökiltä. Kun tämä selvisi meille, niin ei se sillä hetkellä meitä haitannut, vaan otimme lisää olutta. Viinaakin on paripulloa vielä ainakin, sekä olutkori rantavedessä, niinhän me luulimme. Mutta ei meillä ollut enää viinoja eikä olutkoria, koska mökiltä lähteneet olivat vieneet ne mennessään. Löytyi vain mökin tuvanpöydältä lappu, jossa he kertoivat ottaneensa juomat. koska olimme heidän mielestään juoneet tarpeeksi, lapussa luki myös - jos janottaa, niin kaivossa on vettä ja HYVÄÄ JUHANNUSTA-. Tämä tietysti harmitti pahemman kerran, joten kiroillen pohdimme tilannetta mitä nyt, mitä tehdään. Päätimme ja ajaa kaupunkiin, siinäkin oli riskinsä, koska kaikki olimme nauttineet runsaasti viinaksia. Mökillä laitoimme paikat kuntoon, jonka jälkeen läksimme ajamaan kohti kaupunkia. Alkumatka, noin kolmisenkymmentä kilometriä oli mutkaista soratietä, jonka jälkeen tulimme valtatielle. Sitä tietä ehdittiin ajaa muutama kilometri, niin kuului pamaus ja valtava savupilvi pölähti konepellinalta, ajoin tienlaitaan. Konepellissä oli valtava kuhmu, avasin konepellin ja näin heti kiertokangenlaakerin pettäneen. Jonka seurauksena kiertokanki oli tullut lohkonläpi, ja lohkonpala pamahti konepeltiin. Matkanteko päättyi siihen, sillä autolla oli ajettu vasta noin 50 000 km, eli ei mikään vanha-auto. Mutta se oli Briteissä valmistettu auto, joten sen ymmärsi, paska mikä paska. Osin voin syyttä itseäni, koska ajoin vähän liian raskaalla jalalla, ja sitä kone ei kestänyt. Kun vielä lomalle lähtiessä Hesassa Linnanmäen parkkipaikalla autonhuoltohommia tehdessäni sattui pieni huolimattomuus virhe. Eli olin auton alla avaamassa öljypohjan tulppaa, joka oli tiukassa, sitä vääntäessäni auki auto heilahti, ja lokasuojanpäälle ollut öljytikku vierähti akunpäälle aiheuttaen oikosulun autonrungon ja akunvälillä. Tämän seurauksena kaasuvaijeri lämpeni ja sytytti sisätilanmaton tuleen, jota minä en huomannut. Mutta Linnanmäen huvipuistolla vartijat olivat havainneet savuavan auton parkkipaikalla, he olivat siepanneet sammuttimet ja juoksivat paikalle sammuttaen palon. Tässä vaiheessa minäkin vasta havahduin ja kömmin autonalta pois ihmetellen mitäs täällä tapahtuu. Osin tälläkin tapauksella saattoi olla syynsä laakerin pettämiseen, kenties siinä tuli "piikki" laakeriin joka edes auttoi kiinnileikkaamista. Asuin silloin Linnanmäen huvipuiston vieressä, ja siellä heidän parkkipaikalla oli hyvä tehdä auto "remonttia", tietenkin silloin kun kansa oli sieltä poistunut, eli valoisina kesäöinä. Niin siellä valtatiellä silloin juhannuksen kun auto hajosi. Eikä siinä muu auttanut kuin ruveta pysäyttelemään ohi ajavia autoja. Kysellen saisiko kyytiä kaupunkiin, tai jopa hinausapua. Meidän onneksemme paikalle ajoi tuttu taksimies Plymouth Valiant autollaan ja tietenkin pysähtyi paikalle, hän oli menossa kaupunkiin kuten mekin, ja otti meidät hinaukseen. Siskonmies laittoi taksimiehen kanssa hinausköyden, ja meni vaimoni kanssa taksin kyytiin. Minä jäin ohjaamaan meidän autoa, olin koko ajan istunut autossani kuskipaikalla, sitten vaan köröteltiin köydenjatkona kaupunkiin. Kaupungissa kun auto oli saatu parkkiin, niin nousin autosta ja menin taksimiehelle maksamaan hinaamisen. Taksimies katsoi minua ja alkoi kiroilla railakkaasti, - sinä saatana olet humalassa, ja olit ratissa, tuon jos tiesin, en olisi hinannut senttiäkään -. Taksimies ei nähnyt siellä tienvarressa että oli nauttinut, koska istui autossa koko ajan sanomatta mitään, siskonmiehen hoidellessa puhumisen ja hinausköyden ym. Mutta eihän sille enää voinut mitään, tehty mikä tehty. Taksimies rauhoittui kun sai rahansa, pienen lisäbonuksen kera.
Me läksimme kävellen kohti kaupungin keskustaan, tarkoitus oli mennä johonkin ravintolaan. Tapasimme siinä matkalla tutun paikallisen artistin, hän oli myös juhlatuulella, olihan juhannus ja lisäksi hän oli julkaissut uudensinglen. Hieno juttu, ja sitä lähdettiin yhdessä juhlimaan johonkin ravintolaan. Mutta eipäs mentykään, sillä kello olikin jo siinä kohtaa että ravintolat oli suljettu. Apu kuitenkin löytyi, se me tiedettiin. Joten suunta lähimmälle puhelinkopille, ja yksi soitto. Sitten torille, missä meitä odottikin jo tilatut juomat, hyvä ja nopea palvelu. Juhannus jatkui torilla aamuun asti, jossa oli paljon porukkaa juhannusta juhlimassa. Seuraavalla viikolla kävin lomapaikkakunnalla vaihtamassa/ostamassa toisen auton
VANKILA
Humalassa autoilu, ei hyvä. Tämä seuraava ei sitten ole mikään kehumisjuttu! Tuossa edellisessä jutussa hajosi autonmoottori suurelta osin humalan takia (osasyy oli myöskin autossa, se oli engelsmannien tekemä, eli huono). Ajoin sitä auto liian raskaalla jalalla, ja se johtui viinasta. On niistä meikäläisen känni ajeluista tullut muunlaisiakin seuraamuksia. Kärysin melkeinpä yhteen putkeen neljä kertaa, yhtenä päivänä käry kävi kaksikertaa, ja kaikki ne ratit käsiteltiin samalla kertaa oikeudessa. Se milloin kärysin samana päivänä kaksi kertaa tapahtui näin. Olin edellisenillan ravintolassa toisella paikkakunnalla, ja yövyin sitten sen paikkakunnan hotellissa. Aamulla nappasin hotellihuoneen minibaarista muutaman pienen, jonka jälkeen läksin ajelemaan kotia kohti. Kun ajoin parkkipaikalta kadulle, niin heti Poliisit ratsasivat, olivat siinä kadunvarressa pitämässä ratsiaa, oli kai hyväpaikka käräytellä. Minua puhallutettiin ja lukema oli 2.6 promillea, siitä jatkettiin verikokeisiin ja sieltä putkaan. Muutama tunti meni putkassa ja pääsin pois. Menin heti hotellin parkkipaikalle, otin autoni ja läksin ajamaan kotia kohti, Niin eikös nämä samat Poliisit, jotka tapasin jo aamulla, ajaneet vastaan. He tunnisti auton sekä kuskin, joten läksivät perääni valot vilkkuen ja pillit vinkuen. Pysähdyin ja vanhempi poliiseista (tuttu mies) marssi autoni viereen ja sanoi, - no voehan pahus, sinä se vain ajelet, vaikka pitäisi olla putkassa. No puhalla tuohon pilliin ensiksi, ja kerro sitten miten on mahdollista, että olet siinä. Sinä taidat urakoija, mutta me tehdään tätä työtä vain tuntilaisina, samalla työvuorolla ollaan vielä kuin aamulla -. Puhalsin ja mittari näytti 1.6 promillea. Eihän siinä muuta kuin auto lähimmän huoltoaseman pihaan, ja terveyskeskukseen verikokeisiin. Lääkäri totesi heti, sinä aamupäivällä kävit jo, ja olit selvämies, vaikka puhalluskoe näytti 2,6 promillea. No se teki samat testit kuin aamullakin ja sanoi sinähän olet selvä mies, toiminnoilta, mutta veressä kuitenkin on promilleja. Sitten se kysyi, otatko paljonkin alkoholia, sanoin että, tulloohan sitä joskus otettua enemmälti, kun sille piälle sattuu. No se selittää sen miksi olet selvämies, vaikka olet humalassa, sanoi lekuri siihen, .
Lekuri reissun jälkeen putkaan uudemman kerran selviämään. Aamulla taksilla huoltoasemalle, minne autoni jäi. Siellä auto oli edelleen, mutta väärin päin, eli katolleen käännettynä. Jotkut pirulaiset olivat sen kääntäneet, tai kyllä minä tiesin ketkä olivat olleet asialla, vaimon käskystä kylläkin. Vaimo oli käskenyt käydä kääntämässä auto katolleen, jotta en pääse niin helposti liikenteeseen. Seuraavan päivän lehdessä oli näistä käryistä maininta, kylällä alkoi heti kiertää huhu, että asialla olisi ollut vaimoni. Minä kun olin sen vähemmän juoppo siinä avioliitossa. Niin se auto siellä huoltoasemalla, soitin tutulle autokorjaamon omistajalle, joka haki auton lavetilla pajalleen, ja laittoi sen ajokuntoon. Minulla itselläni ei silloin ollut korjaamoa, oli ravintola hommelit silloin. Ennen näitä kahta käryä kärähdin kaupan parkkipaikalla, olin kaupassa käymässä lauantai aamuna vanhimman tyttäreni kanssa. Kun läksi kaupasta niin poliisit pysäytti ja puhallutti. Silloinkin oli sama juttu, poliisit mielestä olin selvä mies, mutta puhallus kertoo muuta. Terveys keskukselta soitin tutulle kapakan pitäjälle että tulee hakemaan tytön, hän haki tytön ja vei kotiin. Minä ihmettelin että kuka käräytti minut. Poliisit eivät tarkastaneet muita kuin minut, eli ne odotti siellä parkkipaikan luona minua. Syyllinen löytyi koto, vaimo oli soittanut poliisille kun olin lähtenyt kauppaan, hän ei sitä suoraan tunnustanut mutta kuulin sen muualta. Neljäs kerta oli muutamaa kuukautta aikaisemmin talvella tapahtunut ulosajo. Jätin auton sinne penkalle ja liftasin kylälle ravintolaan. Ei mennyt kun tovi, niin poliisi jo koputteli olkapäälle, ja kyseli lumipenkan päällä olevasta autosta, papereitahan siinä piti tehdä ja verikokeissa käydä, mutta sen jälkeen suunta ei ollut putka vaan takaisin tavintolaan, poliisit toivat takaisin ravintolalle. Kerran tähän samaa syssyyn meinasi tulla vielä viides kerta mutta poliisit eivät sanoneet mitään vaikka istuin heidän autossaan. Ne pysäytti minut ylinopeuden takia. Tuossa pysäytyksessä oli vielä semmoinen erikoisuus, että kun poliisi pyysi ajokortti niin minä annoin sen heille, mutta se oli vaimoni ajo kortti. Poliisi kysyi milloin olen vaihtanut sukupuolta, huumori miehiä olivat, No me ajettiin minun kotia ja kävin sisältä hakemassa oman ajokorttini heille näytille. Eivät antaneet edes ylinopeus sakkoja. Olin juonut ennen sitä pysäytystä Vodka pullon. Sitten tuli käräjät ja sain siellä sakkoja roimasti ja ehdotonta 6 kk.ta. Kun tuli lusimaan lähdön aika, niin asuin jo toisella paikkakunnalla, ja matkasin sieltä sille paikkakunnalle missä xsäni asui edelleen, mutta uuden kaverinsa kanssa, menin heille kylään. Xsän uusi kaveri ei tykännyt vierailustani, hän läksi kävelemään hautuumaalle joka oli asunnonvieressä. Sieltä min sen sitten löysin ja juttelin sen kanssa vähän aikaa niin se leppyi ja tuli asunnolle takaisin. Minun olisi pitänyt olla sinä päivänä jo Naaralla, mutta jäin vielä yöksi xsäni ja se uuden kaverin luo. Läksin sitten aamulla matkaamaan kohti Naarajärveä mutta jäin matkalla erääseen kaupunkiin viihteelle, yön olin matkustajakodissa, Aamulla heräsi ja kävin pesulla ja tein lähtöä kaupungille, niin tyttö siinä tiskillä sanoi, - täällä olisi teille aamupalaa -. Ei oikein maistunut, mutta kahvin ja mehun join, Kiitin tyttö ja sanoin - syököön toiset asiakkaat nuo kun heräävät -, tyttö sanoi - ei ole muita, olet ainoa asiakas -, sanoin - minulleko nuo kaikki, kiitos ja anteeksi, harvoin olen nähnyt noin hyvä aamupalaa, anteeksi ettei maistu, syy ei ole aamupalassa vaan minussa!-. Tyttö nyökkäsi ja sanoi - ymmärrän-. Pyörähti vielä seuraavalle päivälle kunnes pääsin Naarajärven vankilalle. Laittoivat matkaselliin ja seuraavan aamuna vankilanjohtajan juttusille ja sieltä vankienkuljetusautoon joka vei Pieksämäen rautatieasemalle, jossa odottivat vankienkuljetusvaunut. Siirto autosta junaan oli hupaisa. Kävelin saattajan kanssa autolta junalle niin matkalla seisoi kolmevartijaa konepistoolien kanssa. Ulkopuoliset jotka näkivät tapahtuman asemalta, ajattelivat varmaan, tuo on joku suur-rikollinen. Tai jos he olivat Pieksämäkeläisiä, niin he tiesivät kaikkia vartioitavan samoin, luulisi että kaikkia? Laki kai vaatii niin. Mutta rattijuoppo ja konepistoolit? Kun meni vankivaunuun niin siellä oli muitakin vankeja jotka olivat menossa Sukevalle kuten minä, en tuntenut ketään, mutta melkein kaikki tiesi kuka olen. Olivat kuulemma kapakoissani asioineet, ja musiikkipuolelta tunsi jokunen. Kun Sukevalle päästiin, niin olin vähän aikaa matkasellissä. Sitten riisuuntuminen alasti ja tarkastukset, sen jälkeen vanginvaatteet kainaloon, ja pikkuhoususillaan käytäviä pitkin omaan selliin. Ei mennyt kauaa kun porukkaa alkoi lappaa selliini moikkaamaan, sana oli kiertänyt tulostani. Minulla oli hyvä tuuri, koska molemmille puolen selliäni oli muusikot (yhden hengen sellit). Toisella puolen tuttu muusikko ja naisten naurattaja Henkka, ja toisella puolen Matti Nykäsen velipuoli Jore (Jorma). Jore muuten sävelsi vankilassa ollessaan kappaleen - Tähdenlennon taika - jonka Teuvo Oinas levytti. Tässä kappale YouTube. https://youtu.be/fIckEeI5bo8 , Nämä molemmat vankilakaverit ovat jo kuolleet, Henkka puukotettiin Muuramessa, ja Jore kuoli rankan elämän seurauksena. Sukevalla oli useita tuttuja kasvoja, oli muun muassa Olympiapainija Toni Hannula. Minä lusin 6kk:n tuomiosta 4 kuukautta ja vapaus. Enkä ole sen jälkeen rattiin humalassa mennyt. Minulle on jäänyt mieleen yhden Poliisin sanonta. Kuka sitä nyt selvinpäin humalassa menee rattiin. Kaikkihan sanoo selvinpäin en varmasti aja humalassa, mutta monella se on kuitenkin humalassa toisin. Eli silloin sen humalan pitäisi olla rattijuopumus tapauksissa tuomiota lieventävä peruste. Eli puolustus - minä olin silloin humalassa, enhän minä nyt muuten humalassa ajaisi. enkä minä nyt selvinpäin humalassa ajaisi.
Kun näistä Etelä-suomalaiset vastaan maalaiset (heinäkengät) asettelusta olen aloittanut kertomisen, niin jatkan vielä samasta aiheesta vielä yhden tarina verran. Meidän, siis minun ja tyttöni seuraava siirtymä oli Korso, syystä että menimme töihin, minun työni oli Vantaalla lentokentän vieressä ja tyttöni Helsingissä. Sain työsuhdeasunnon Korsossa ja tyttöni sai asunnon samoilta nurkilta, joka oli piharakennus jonkun kaukaisen sukulaisen, mutta sopi hyvin lemmiskelyyn, mitäpä muuta me nuoret osattiin harrastaakkaan. Korso tunnettiin 70-luvulla villinäläntenä. Muun muassa eräässä kapakassa siellä huijattiin asiakkaita. Työkaverini meni tilipäivänä tähän kyseiseen kapakkaan ryyppäämään, sillä seurauksella että rahat hävisi. Kuukauden palkka, jota ei juomalla ollut mahdollista kokonaan tuhlata, yksin yhdessä illassa. Kaveri tiesi kyseisen kapakan maineen, koska häntä oli siitä varoitettu. Mutta eihän me Suomalaiset uskota, ennen kuin se omalle kohdalle sattuu. Nyt se kaveri väitti, kapakka vei hänen rahat. Mutta oliko asia näin. Päätimme ottaa siitä selvää. Menin lauantai iltana yhdessä parin kaverin kanssa tähän tiettyyn kapakkaan. Teimme ennen sinne menoa suunnitelma, että otamme kaikki reippaaseen tahtiin juomaa, mutta vain kaksi meistä juo ne oikeasti. Yksi vai näyttelee juovansa, ja hän myös hoitaa rahaliikenteen, eli maksamisen. Tähän humalaista näyttelemään valittiin työporukkamme suulain kaveri, hänellä oli syntymähumala koko ajan päällä. Heti alkuillasta alkoi rahaa häviämään, ja heidän systeeminsä selvisi meille, joka oli aivan simppeli. Eli kun tarjoilija toi pöytään juomat, ja lasku oli esim. 35 mk. Humalaista näytellyt kaveri antoi tarjoilijalle 100 mk, tarjoilija läksi kassalle, toi sitten palautusrahan 15 mk. eli 100 - 35 =15 (50mk puuttui). Tässä vaiheessa emme vielä puuttuneet asiaan, vaan tilattiin lisää juomaa. Osa juomista maksettiin tasarahalla, ja pari isommalla setelillä, vain katsoaksemme toistuuko tämä palauturaha juttu. Näin saimme myös varmuuden ettei yksittäisestä virheestä ollut kyse. Kutsuimme tarjoilijan paikalle, kysyimme häneltä, miksi rahasta vastataan aina väärin. Tässä vaiheessa myös humalaista näytellyt kaveri kertoi olevansa selvin päin. Tarjoilija sanoi hetkinen, ja poistui paikalta, palasi sitten portsarin kanssa. Yritimme keskustella hävinneistä rahoista heidän kanssaan, mutta se ei onnistunut. Portsari käski meitä poistumaa kapakasta, mutta emme suostuneet lähtemään, ennen kuin saamme rahamme. Mitään virhettä ei ollut tapahtunut, kaikki on mennyt täysin oikein, portsarin mukaan, ja meidän täytyy poistua. Mutta me emme poistuneet, me halusimme rahamme, joten henkilökunta soitti poliisit paikalle. Nämä poliisit sitten saattoivat meidät ulos siitä kapakasta. Saimme myös elinikäisen porttikiellon kyseiseen kapakkaan. Kaikki ei mennyt aivan oikein, mutta poliisit olivatkin Korsosta, me emme.
VENEILYÄ - AUTOILUA
Välillä sitä mennä leuhotti miten sattui, ainakin silloin kun oli vapaa, siis ei minkäänlaista vakavaa suhdetta tässä jutussa sitä leuhotti vaikka oli vaimon kanssa yhdessä, mutta vain kavereina. Joskus kavereitten kanssa innostuin ottamaan kuppia reilummin, mutta vain silloin kun tiesi ettei työ häiritse kupinottoa. Olin silloin itse myös ravintola alalla (vaimon kanssa oli se kapakka). Minulla oli tällainen ottoilta kahden kaverin kanssa. Kaverit olivat älykkö jape, joka ei koskaan tehnyt mitään oikeita töitä, hän oli ylioppilas ja opiskeli teologian aikomuksenaan valmistua papiksi. Mutta opinnot jäivät kesken, kun tuli linnaan kutsu. Ei kuitenkaan presidentin linnaan vaan Sukevalle. Japen mielestä papin homma oli kuin hänelle luotu, koska uskonto on täyttä huijausta, ja hän hallitsee sen, siis huijaamisen. Ei hän koskaan tehnyt mitään vakavaa rikosta, ainoastaan huijasi ja tehtaili petoksia, sekä sivuhommana kassakaappi murtoja. Hän oli istunut vankilassa kuusitoistavuotta (16v) näitten tekosiensa takia. Toinen kaveri tässä ottoillassa oli keke, saakelin hyvän näköinen rakennusmies, siis hyvän näköinen naisten mielestä. Tätä synnynnäistä lahjaansa hän käytti siekailematta hyväksi, naisten keskuudessa. Istuin kerran hänen kanssaan kapakassa, niin siihen tuli humalainen mieshenkilö utelemaan häneltä, - miksi hän ei ole avioitunut, luulisi tuolla pärställä vaimon saavan -, keke vastasi, - ei tässä omaa akkaa tartte, kun aika menee muitten kiimaisia akkoja naidessa -. Olin siis näiden kahden kaverin kanssa ottamassa kuppia paikallisessa ravintolassa. Kun jape ehdotti siirtymistä sieltä huvilalle, jonne hänellä oli avaimet ja siellä olisi laadukkaita juomia, voisimme jatkaa kupinottoa siellä. Eikä sinne olisi pitkämatka, vain järvenselän yli vastarannalle, vene löytyy satamasta, kertoili jape. Keke vastasi siihen puolileikillään, - niin veneitä kyllä satamasta löytyy, mutta saako niitä ottaa. Jape vain naurahti. Eikä meidän juomien takia sinne kannata lähteä, sanoi keken. Mutta voisihan sitä käydä veneilemässä, ja samalla käydä siellä huvilalla ottamassa muutamat, tuumasin minä. Joten lähdettiin siitä sitten kävelemään satamaa kohti. Soitin puhelinkopista ravintolaan, vaimo oli siellä "pomotus" vuorossa. Käskin tekemään hyvät retkisapuskat kolmelle, me lähdetään veneilemään. Pyysin sitten japea hakemaan ne sapuskat ravintolasta. Vaimoni oli laittanut pesuvadin täyteen ruokaa, siinä oli ranskalaisia, salaattia, kinkkua, makkaraa ym ym herkkuja. Satamassa jape haki veneen, joka oli pieni kilpavene, pieni "mäkärä". Se oli hupaisa näky, kun hän veti sitä venettä perässään, rantavedessä kahlaten, se oli saakelin hyvä vitsi. Mutta ei se ollutkaan vitsi, vaan sillä mäkärällä meidän oli tarkoitus järvenselkäylittää, niin hän oli suunnitellut. Tuttu vene hänelle, oli ajanut sillä ennenkin. Me keken kanssa, - tuohan uppoaa kun me kaikki siihen mennään -. Se oli kilpavene, jossa kuski istui veneen pohjalla. Mutta japella oli siihen suunnitelma jo valmiina. Eli vene vietiin pitkän rantalaiturin rannanpuoleiseen päähän. Ruokavati laitettiin ensin sisälle veneen keulaan, Sitten jape kuskinpaikalle istumaan, moottori kiskaistiin käyntiin. Jonka jälkeen juoksimme keken kanssa toiseen päähän laituria. Keke asettui istumaan laiturinreunalle, ja minä pollarin parrunpäälle seisomaan? Laiturilla ja parrulla oli väliä n.1.5 m, siitä ei veneet normaalisti ajaneet, mutta nyt me.. Kun olimme valmiit jape läksi liikkeelle, hyppäsimme kyytiin kun vene oli meidän kohdalla, ja samassa jape laittoi tehot täysille, ja läksimme täyttä vauhti ulappaa kohti. Saimme otteet japen vaatteista kun hyppäsimme kyytiin. Mutta se ei ollut helppoa, jos olisi töpeksinyt niin olisi pudonnut kyydistä, onneksi niin ei käynyt. Ja niin me "liitelimme" yli järvenselän. Vettä roiskui niin maan perusteellisesti siinä "liidellessä", tai oikeammin vettä kyntäessä. Veneenperä, jossa me keken kanssa olimme kulki välillä pinnalla, ja välillä upoksissa, aallokon mukaan. Mutta keula pystyssä ja kovaa vauhtia mentiin. Kun huvila jo näkyi, joka oli sellainen vanhanajan pitsihuvila, niin siis kun lähestyimme huvilanrantaa, jape ilmoitti ajavansa täysillä mahdollisimman lähelle rantaa, ja sammuttavan moottorin vauhdissa. Niin hän myös teki, jolloin vene upposi ja pysähtyi muutaman metrin päähän rannasta. Me upposimme myös, mutta märkiä me oltiin jo ennestään, joten se ei haitannut mitään, olihan kesä joka kuivasi vaatteet. Menimme huvilan terassille istumaa, jape meni hakemaan sisältä juomaa, en nähnyt millaisella avaimella hän oven aukaisi, mutta väliäkö sillä. Me joimme niitä laadukkaita juomia ja söimme retkieväitämme siinä terassilla istuen. Vene jäi rantaan vedenalle, vain osamoottori ja vähän keulaa näkyi. Hämärän tultua siirryimme huvilan sisälle, vaatteetkin olivat kuivaneet, joten emme kastellee mitään. Eikä se ollut mikään huvila, vaan oikea luxus huvila, hieno paikka.
Siellä jatkoimme kupinottoa ja ruokavadin tyhjentämistä. Niin kai se oli mennyt, ja koko yö? Minun muistikuvat loppui siihen. Saunassa ei ainakaan oltu käyty, sillä tunsin kaverit, ja tiesin ettei meistä kolmesta kukaan ollut saunafani, eli jos pidimme hauskaa, niin siihen ei saunominen kuulunut, ellei mukana ollut naisia. Seuraava muistikuva on seuraavalta aamulta, ja kaupungista rautatiesillan alta, vetämässä soutuvenettä rantaan. Siinä rannassa sitten jape ja keke innostuivat ottamaan mittaa toisistaan. Riitaa heille tuli naisesta, japen silloinen vaimo kun sattui olemaan keken entinen porausalusta, ja nyt he riitelivät siitä kuka on saanut milloin ja keneltä. Kysyin pukareilta, kenen syy on kun vaimo menee viereisiin, 1. Onko se sen äijän joka nai vaimoasi sydämensä kyllyydestä, 2. Vai onko se vaimon syy, kun sen tekee mieli ky....ä 3. Vai onko se kenties aviomiehen syy, joka ei anna tarpeeksi sitä ky...ä vaimolle. Tarjosin myös kavereille vastaukset kysymyksiin. 1. Ei se ainakaan ole sen vaimoa naineen vieraan miehen syy, mistä hän voi tietää mikä on tilanne kotona, jos nainen "tarjoaa", ei siinä kysellä onko aviomieheltä lupa, siitä vain ky...ä koloon ja nauttimaan. 2. Onkos se sitten vaimon syy, no ei ole. Ei kukaan mene vieraista pöydistä sorkkimaan, jos omassa pöydässä on tarpeeksi, ja saa itsensä kylläiseksi (toivottavasti ymmärsitte vertaukseni). 3, Onkos se sitten sen aviomiehen syy, no on, se on hänen syynsä. Jos aviomies ei pysty tyydyttämään vaimoaan, niin hänen on turha syyttää vaimoa ja hänen rakastelu kumppaniaan, aviomies näkee syyllisen kun katsoo peiliin. Muuten tämä pätee myös toisinpäin, eli miksi mies käy vieraissa. No siitä kinastelusta kaverit selvisivät vammoitta, täysjärkisiä miehiä kun olivat molemmat, niin tajusivat tilanteen, mitä tuota turhia. Se jälkeen menimme juottolaan ottamaan lääkettä. Myöhemmin minulle selvisi tämän retkiruokamme ruokavadin tarina, sen johon vaimoni oli ruuat laittanut, se oli erään meidän työntekijän koiran ruoka-astia, ravintolan takapihalta jossa se koira yleensä oli. Huvilan sekä mäkäräveneen omistaja jäi minulle hämärän peittoon, en tuntenut hyvin sitä paikkakuntaa enkä ihmisiä, koska olin kiertolainen, eli paikkakunnat vaihtui tiuhaantahtiin, aina sen mukaan missä peliäni pelasin. Mutta asialla olikin jape, joten se siitä, Me keken kanssa vain "liitelimme" siivellä. Tämä tällainen vastaava veneellä ajelu ei varmaan tulisi onnistumaan selvinpäin, eikä sitä kukaan täysijärkinen kehtaisi edes yrittää. Mutta mehän olimme humalassa, ja humalassa ihminen luulee pystyvänsä kaikkeen, no tässä nyt onneksi myös pystyttiin.
Jape oli lähtöisin samalta kylältä kuin minäkin, ja kierteli milloin missäkin. Mutta aina kun tavattiin niin tapahtui jotain extraa. Näitä erilaisia extrareissuja tuli hänen kanssa tehtyä kaikenlaisia, Kerran oltiin Mersulla aamuyöllä liikenteessä, ja rahat oli vähissä, Siihen aikaan ei ollut pankkikortteja eikä raha-automaatteja. Mutta ei hätää, jape tiesi yhden rahakkaan huoltoasemanomistajan. Huoltoasemalle mennessä jape pysähtyi sillalla, kysyin häneltä, - mikä nyt -, ei mitään ihmeellistä, on vain pari tavaraa, jotka ovat nyt liikaa, vastasi jape, ja meni auton taakse. Avasi Mersun peräluukun ja heitti pari perämoottoria järveen. Tuli takaisin autoon, vilkaisi minua ja sanoi, ylimääristä tavaraa, sitä aina joskus kertyy. Huoltoasemalla sitten Mersu vaihtui Bemariin, pienellä välirahalla. Välirahan sai jape, joten meillä oli rahaa, ja matka jatkui. Mikäli olin oikein ymmärtänyt, niin jape ei edes omistanut sitä Mersua, minkä hän möi. En tuntenut systeemiä miten homma toimi, mutta se huoltoasemanomistaja taisi kuulua samaan porukkaan, sellaisen käsityksen sain. Erään toisen kerran olimme jälleen liikenteessä kun alkoi tapahtua. Meidän Skodasta loppui bensa keskenmatkan, ja oli yö. Skodat oli siihen aikaan kertakäyttö autoja, joten niitä ei säästelty. Mekin kipattiin se katolleen tienluiskaan. Työnnettiin se ensiksi kaltevalle tienluiskalle, josta se oli helppo pyöräyttää kahdestaan alas luiskaan. Liftattiin sitten lähellä olevaan kirkonkylään, mentiin siellä takapihan korjaamolle. Korjaamonkaveri ja parin muun kaveria, läksivät sitten purkamaan se Skoda. Jape möi se osina sille korjaamon kaverille. Sinne tienvarteen jäi vain autonraato, kun me palattiin aamuyöstä kirkonkylälle. Kenen lie se Skoda ollut, ei se ainakaan japen ollut, sen takia se pitikin purkaa heti ja nopeasti siellä tienvarressa. Jape tunsi piirit, liikuttiinpa missä vaan.
Jape meni myöhemmin naimisiin yliopiston opettajanaisen kanssa. He perustivat asuntolan ja ostivat sitä varten kaksi kerrostaloa sekä rakensivat rivitaloja asuntolaksi. Lentelivät yksityiskoneella lomailemassa Saudi-Arabiassa ym. Jape ei ollut tyhmä, ei varmaan se yliopiston nainenkaan.
KUHMU KONEPELLISSÄ
Tämä tapahtui paljon ennen kuin minulla oli oma autokorjaamo. Enkä ole ainoastaan korjannut autoja, joskus jopa särjin niitä, tosin en tehnyt sitä tahallani, kuten en myöskään eräänä juhannuksena. Olin vuokrannut mökin siskoni sekä veljeni kanssa yhteistä juhannuksenviettoa varten, tietenkin puolisot tulivat myös sinne. Juhannusaattoilta sujui mukavasti grillaten, saunoen (minä en saunonut) ja uiden. Istuimme nuotion äärellä juomia nauttien, oli jo keskiyö. Niin aivan yllättäen ja mitään sanomatta siskoni sekä veljeni vaimonsa kanssa läksivät pois ja menivät mökin sisälle. He saivat kai tarpeekseen meidän runsaasta alkoholin käytöstä, eli minun ja vaimoni sekä siskoni miehen ryyppäämisestä. No ei siinä mitään ihmeellistä, mutta kun huomasimme heidän poistuneen meiltä salaa sieltä mökiltä. Kun tämä selvisi meille, niin ei se sillä hetkellä meitä haitannut, vaan otimme lisää olutta. Viinaakin on paripulloa vielä ainakin, sekä olutkori rantavedessä, niinhän me luulimme. Mutta ei meillä ollut enää viinoja eikä olutkoria, koska mökiltä lähteneet olivat vieneet ne mennessään. Löytyi vain mökin tuvanpöydältä lappu, jossa he kertoivat ottaneensa juomat. koska olimme heidän mielestään juoneet tarpeeksi, lapussa luki myös - jos janottaa, niin kaivossa on vettä ja HYVÄÄ JUHANNUSTA-. Tämä tietysti harmitti pahemman kerran, joten kiroillen pohdimme tilannetta mitä nyt, mitä tehdään. Päätimme ja ajaa kaupunkiin, siinäkin oli riskinsä, koska kaikki olimme nauttineet runsaasti viinaksia. Mökillä laitoimme paikat kuntoon, jonka jälkeen läksimme ajamaan kohti kaupunkia. Alkumatka, noin kolmisenkymmentä kilometriä oli mutkaista soratietä, jonka jälkeen tulimme valtatielle. Sitä tietä ehdittiin ajaa muutama kilometri, niin kuului pamaus ja valtava savupilvi pölähti konepellinalta, ajoin tienlaitaan. Konepellissä oli valtava kuhmu, avasin konepellin ja näin heti kiertokangenlaakerin pettäneen. Jonka seurauksena kiertokanki oli tullut lohkonläpi, ja lohkonpala pamahti konepeltiin. Matkanteko päättyi siihen, sillä autolla oli ajettu vasta noin 50 000 km, eli ei mikään vanha-auto. Mutta se oli Briteissä valmistettu auto, joten sen ymmärsi, paska mikä paska. Osin voin syyttä itseäni, koska ajoin vähän liian raskaalla jalalla, ja sitä kone ei kestänyt. Kun vielä lomalle lähtiessä Hesassa Linnanmäen parkkipaikalla autonhuoltohommia tehdessäni sattui pieni huolimattomuus virhe. Eli olin auton alla avaamassa öljypohjan tulppaa, joka oli tiukassa, sitä vääntäessäni auki auto heilahti, ja lokasuojanpäälle ollut öljytikku vierähti akunpäälle aiheuttaen oikosulun autonrungon ja akunvälillä. Tämän seurauksena kaasuvaijeri lämpeni ja sytytti sisätilanmaton tuleen, jota minä en huomannut. Mutta Linnanmäen huvipuistolla vartijat olivat havainneet savuavan auton parkkipaikalla, he olivat siepanneet sammuttimet ja juoksivat paikalle sammuttaen palon. Tässä vaiheessa minäkin vasta havahduin ja kömmin autonalta pois ihmetellen mitäs täällä tapahtuu. Osin tälläkin tapauksella saattoi olla syynsä laakerin pettämiseen, kenties siinä tuli "piikki" laakeriin joka edes auttoi kiinnileikkaamista. Asuin silloin Linnanmäen huvipuiston vieressä, ja siellä heidän parkkipaikalla oli hyvä tehdä auto "remonttia", tietenkin silloin kun kansa oli sieltä poistunut, eli valoisina kesäöinä. Niin siellä valtatiellä silloin juhannuksen kun auto hajosi. Eikä siinä muu auttanut kuin ruveta pysäyttelemään ohi ajavia autoja. Kysellen saisiko kyytiä kaupunkiin, tai jopa hinausapua. Meidän onneksemme paikalle ajoi tuttu taksimies Plymouth Valiant autollaan ja tietenkin pysähtyi paikalle, hän oli menossa kaupunkiin kuten mekin, ja otti meidät hinaukseen. Siskonmies laittoi taksimiehen kanssa hinausköyden, ja meni vaimoni kanssa taksin kyytiin. Minä jäin ohjaamaan meidän autoa, olin koko ajan istunut autossani kuskipaikalla, sitten vaan köröteltiin köydenjatkona kaupunkiin. Kaupungissa kun auto oli saatu parkkiin, niin nousin autosta ja menin taksimiehelle maksamaan hinaamisen. Taksimies katsoi minua ja alkoi kiroilla railakkaasti, - sinä saatana olet humalassa, ja olit ratissa, tuon jos tiesin, en olisi hinannut senttiäkään -. Taksimies ei nähnyt siellä tienvarressa että oli nauttinut, koska istui autossa koko ajan sanomatta mitään, siskonmiehen hoidellessa puhumisen ja hinausköyden ym. Mutta eihän sille enää voinut mitään, tehty mikä tehty. Taksimies rauhoittui kun sai rahansa, pienen lisäbonuksen kera.
Me läksimme kävellen kohti kaupungin keskustaan, tarkoitus oli mennä johonkin ravintolaan. Tapasimme siinä matkalla tutun paikallisen artistin, hän oli myös juhlatuulella, olihan juhannus ja lisäksi hän oli julkaissut uudensinglen. Hieno juttu, ja sitä lähdettiin yhdessä juhlimaan johonkin ravintolaan. Mutta eipäs mentykään, sillä kello olikin jo siinä kohtaa että ravintolat oli suljettu. Apu kuitenkin löytyi, se me tiedettiin. Joten suunta lähimmälle puhelinkopille, ja yksi soitto. Sitten torille, missä meitä odottikin jo tilatut juomat, hyvä ja nopea palvelu. Juhannus jatkui torilla aamuun asti, jossa oli paljon porukkaa juhannusta juhlimassa. Seuraavalla viikolla kävin lomapaikkakunnalla vaihtamassa/ostamassa toisen auton
VANKILA
Humalassa autoilu, ei hyvä. Tämä seuraava ei sitten ole mikään kehumisjuttu! Tuossa edellisessä jutussa hajosi autonmoottori suurelta osin humalan takia (osasyy oli myöskin autossa, se oli engelsmannien tekemä, eli huono). Ajoin sitä auto liian raskaalla jalalla, ja se johtui viinasta. On niistä meikäläisen känni ajeluista tullut muunlaisiakin seuraamuksia. Kärysin melkeinpä yhteen putkeen neljä kertaa, yhtenä päivänä käry kävi kaksikertaa, ja kaikki ne ratit käsiteltiin samalla kertaa oikeudessa. Se milloin kärysin samana päivänä kaksi kertaa tapahtui näin. Olin edellisenillan ravintolassa toisella paikkakunnalla, ja yövyin sitten sen paikkakunnan hotellissa. Aamulla nappasin hotellihuoneen minibaarista muutaman pienen, jonka jälkeen läksin ajelemaan kotia kohti. Kun ajoin parkkipaikalta kadulle, niin heti Poliisit ratsasivat, olivat siinä kadunvarressa pitämässä ratsiaa, oli kai hyväpaikka käräytellä. Minua puhallutettiin ja lukema oli 2.6 promillea, siitä jatkettiin verikokeisiin ja sieltä putkaan. Muutama tunti meni putkassa ja pääsin pois. Menin heti hotellin parkkipaikalle, otin autoni ja läksin ajamaan kotia kohti, Niin eikös nämä samat Poliisit, jotka tapasin jo aamulla, ajaneet vastaan. He tunnisti auton sekä kuskin, joten läksivät perääni valot vilkkuen ja pillit vinkuen. Pysähdyin ja vanhempi poliiseista (tuttu mies) marssi autoni viereen ja sanoi, - no voehan pahus, sinä se vain ajelet, vaikka pitäisi olla putkassa. No puhalla tuohon pilliin ensiksi, ja kerro sitten miten on mahdollista, että olet siinä. Sinä taidat urakoija, mutta me tehdään tätä työtä vain tuntilaisina, samalla työvuorolla ollaan vielä kuin aamulla -. Puhalsin ja mittari näytti 1.6 promillea. Eihän siinä muuta kuin auto lähimmän huoltoaseman pihaan, ja terveyskeskukseen verikokeisiin. Lääkäri totesi heti, sinä aamupäivällä kävit jo, ja olit selvämies, vaikka puhalluskoe näytti 2,6 promillea. No se teki samat testit kuin aamullakin ja sanoi sinähän olet selvä mies, toiminnoilta, mutta veressä kuitenkin on promilleja. Sitten se kysyi, otatko paljonkin alkoholia, sanoin että, tulloohan sitä joskus otettua enemmälti, kun sille piälle sattuu. No se selittää sen miksi olet selvämies, vaikka olet humalassa, sanoi lekuri siihen, .
Lekuri reissun jälkeen putkaan uudemman kerran selviämään. Aamulla taksilla huoltoasemalle, minne autoni jäi. Siellä auto oli edelleen, mutta väärin päin, eli katolleen käännettynä. Jotkut pirulaiset olivat sen kääntäneet, tai kyllä minä tiesin ketkä olivat olleet asialla, vaimon käskystä kylläkin. Vaimo oli käskenyt käydä kääntämässä auto katolleen, jotta en pääse niin helposti liikenteeseen. Seuraavan päivän lehdessä oli näistä käryistä maininta, kylällä alkoi heti kiertää huhu, että asialla olisi ollut vaimoni. Minä kun olin sen vähemmän juoppo siinä avioliitossa. Niin se auto siellä huoltoasemalla, soitin tutulle autokorjaamon omistajalle, joka haki auton lavetilla pajalleen, ja laittoi sen ajokuntoon. Minulla itselläni ei silloin ollut korjaamoa, oli ravintola hommelit silloin. Ennen näitä kahta käryä kärähdin kaupan parkkipaikalla, olin kaupassa käymässä lauantai aamuna vanhimman tyttäreni kanssa. Kun läksi kaupasta niin poliisit pysäytti ja puhallutti. Silloinkin oli sama juttu, poliisit mielestä olin selvä mies, mutta puhallus kertoo muuta. Terveys keskukselta soitin tutulle kapakan pitäjälle että tulee hakemaan tytön, hän haki tytön ja vei kotiin. Minä ihmettelin että kuka käräytti minut. Poliisit eivät tarkastaneet muita kuin minut, eli ne odotti siellä parkkipaikan luona minua. Syyllinen löytyi koto, vaimo oli soittanut poliisille kun olin lähtenyt kauppaan, hän ei sitä suoraan tunnustanut mutta kuulin sen muualta. Neljäs kerta oli muutamaa kuukautta aikaisemmin talvella tapahtunut ulosajo. Jätin auton sinne penkalle ja liftasin kylälle ravintolaan. Ei mennyt kun tovi, niin poliisi jo koputteli olkapäälle, ja kyseli lumipenkan päällä olevasta autosta, papereitahan siinä piti tehdä ja verikokeissa käydä, mutta sen jälkeen suunta ei ollut putka vaan takaisin tavintolaan, poliisit toivat takaisin ravintolalle. Kerran tähän samaa syssyyn meinasi tulla vielä viides kerta mutta poliisit eivät sanoneet mitään vaikka istuin heidän autossaan. Ne pysäytti minut ylinopeuden takia. Tuossa pysäytyksessä oli vielä semmoinen erikoisuus, että kun poliisi pyysi ajokortti niin minä annoin sen heille, mutta se oli vaimoni ajo kortti. Poliisi kysyi milloin olen vaihtanut sukupuolta, huumori miehiä olivat, No me ajettiin minun kotia ja kävin sisältä hakemassa oman ajokorttini heille näytille. Eivät antaneet edes ylinopeus sakkoja. Olin juonut ennen sitä pysäytystä Vodka pullon. Sitten tuli käräjät ja sain siellä sakkoja roimasti ja ehdotonta 6 kk.ta. Kun tuli lusimaan lähdön aika, niin asuin jo toisella paikkakunnalla, ja matkasin sieltä sille paikkakunnalle missä xsäni asui edelleen, mutta uuden kaverinsa kanssa, menin heille kylään. Xsän uusi kaveri ei tykännyt vierailustani, hän läksi kävelemään hautuumaalle joka oli asunnonvieressä. Sieltä min sen sitten löysin ja juttelin sen kanssa vähän aikaa niin se leppyi ja tuli asunnolle takaisin. Minun olisi pitänyt olla sinä päivänä jo Naaralla, mutta jäin vielä yöksi xsäni ja se uuden kaverin luo. Läksin sitten aamulla matkaamaan kohti Naarajärveä mutta jäin matkalla erääseen kaupunkiin viihteelle, yön olin matkustajakodissa, Aamulla heräsi ja kävin pesulla ja tein lähtöä kaupungille, niin tyttö siinä tiskillä sanoi, - täällä olisi teille aamupalaa -. Ei oikein maistunut, mutta kahvin ja mehun join, Kiitin tyttö ja sanoin - syököön toiset asiakkaat nuo kun heräävät -, tyttö sanoi - ei ole muita, olet ainoa asiakas -, sanoin - minulleko nuo kaikki, kiitos ja anteeksi, harvoin olen nähnyt noin hyvä aamupalaa, anteeksi ettei maistu, syy ei ole aamupalassa vaan minussa!-. Tyttö nyökkäsi ja sanoi - ymmärrän-. Pyörähti vielä seuraavalle päivälle kunnes pääsin Naarajärven vankilalle. Laittoivat matkaselliin ja seuraavan aamuna vankilanjohtajan juttusille ja sieltä vankienkuljetusautoon joka vei Pieksämäen rautatieasemalle, jossa odottivat vankienkuljetusvaunut. Siirto autosta junaan oli hupaisa. Kävelin saattajan kanssa autolta junalle niin matkalla seisoi kolmevartijaa konepistoolien kanssa. Ulkopuoliset jotka näkivät tapahtuman asemalta, ajattelivat varmaan, tuo on joku suur-rikollinen. Tai jos he olivat Pieksämäkeläisiä, niin he tiesivät kaikkia vartioitavan samoin, luulisi että kaikkia? Laki kai vaatii niin. Mutta rattijuoppo ja konepistoolit? Kun meni vankivaunuun niin siellä oli muitakin vankeja jotka olivat menossa Sukevalle kuten minä, en tuntenut ketään, mutta melkein kaikki tiesi kuka olen. Olivat kuulemma kapakoissani asioineet, ja musiikkipuolelta tunsi jokunen. Kun Sukevalle päästiin, niin olin vähän aikaa matkasellissä. Sitten riisuuntuminen alasti ja tarkastukset, sen jälkeen vanginvaatteet kainaloon, ja pikkuhoususillaan käytäviä pitkin omaan selliin. Ei mennyt kauaa kun porukkaa alkoi lappaa selliini moikkaamaan, sana oli kiertänyt tulostani. Minulla oli hyvä tuuri, koska molemmille puolen selliäni oli muusikot (yhden hengen sellit). Toisella puolen tuttu muusikko ja naisten naurattaja Henkka, ja toisella puolen Matti Nykäsen velipuoli Jore (Jorma). Jore muuten sävelsi vankilassa ollessaan kappaleen - Tähdenlennon taika - jonka Teuvo Oinas levytti. Tässä kappale YouTube. https://youtu.be/fIckEeI5bo8 , Nämä molemmat vankilakaverit ovat jo kuolleet, Henkka puukotettiin Muuramessa, ja Jore kuoli rankan elämän seurauksena. Sukevalla oli useita tuttuja kasvoja, oli muun muassa Olympiapainija Toni Hannula. Minä lusin 6kk:n tuomiosta 4 kuukautta ja vapaus. Enkä ole sen jälkeen rattiin humalassa mennyt. Minulle on jäänyt mieleen yhden Poliisin sanonta. Kuka sitä nyt selvinpäin humalassa menee rattiin. Kaikkihan sanoo selvinpäin en varmasti aja humalassa, mutta monella se on kuitenkin humalassa toisin. Eli silloin sen humalan pitäisi olla rattijuopumus tapauksissa tuomiota lieventävä peruste. Eli puolustus - minä olin silloin humalassa, enhän minä nyt muuten humalassa ajaisi. enkä minä nyt selvinpäin humalassa ajaisi.